Urheilustadionin edessä odottaa karhuryhmä valmiina puuttumaan rähinähaluisten fanien edesottamuksiin. On pääsiäisen jälkeinen tiistai, ensimmäinen työpäivä vapaiden jälkeen, mutta kaksi nuorta miestä kaataa kovaa tahtia punaviiniä muovilaseihin betoniporsaalla istuen. Innokasta väkeä on kiivennyt kallioille, josta näkee suoraan sisään stadionin takakulmasta. Ei väliä, että sijainti näyttää hengenvaaralliselta.

Portilla laukut syynätään tarkasti. Reppuni on täynnä hikisiä jumppavaatteita ja sanon tämän järjestyksenvalvojalle, joka päästää minut ohi pienellä tsekkauksella. Mietin, että voisin hyvin salakuljettaa pullon jallua tai vaikka piikkipallon stadionille valkoisena keskiluokkaisena ja keski-ikäistyvänä naisena.

Kaikkialla haisee nakkimuki. Yleisö näyttää koostuvan pääasiallisesti nuorehkoista miehistä. Useat heistä ovat tuoneet lapsensa. Koska se taitaa kuulua kokemukseen, juon kaljaa muovituopista. Karhu maistuu vedellä lantratulta ja muoviselta. Stadionilla on tarjolla lähinnä kaljaa ja nakkia, toisaalta ehkä Arnoldsin pisteestä saisi vaikka smoothien, tai bagelin (toisin kuin Jyväskylästä).

Olen saanut seuralaiselta ohjeeksi ottaa mukaan lippiksen ja aurinkolasit. Ne tulevat tarpeeseen, sillä aurinko paistaa suoraan naamaan Urheilukadun kerrostalojen kattojen yli. Olin varautunut villapaidalla (punaisella, sillä minulle annettiin tapahtumaan dress codeksi mieluummin punaista kuin sinistä), mutta en tarvitse edes takkia.

Viereeni istuu pariskunta, miehellä on vastustajan huivi kaulassa. Mietin, että tuleeko tästä mellakka. En itse periaatteessa ole kenenkään puolella, mutta seuralaiseni joukkuevalinta on selvä.

Ottelun jännittävin osuus on heti sen alussa. Stadin derbyn kunniaksi fanipäädyt ovat pistäneet parastaan: HIFK:n fanit peittävät koko päädyn mustalla kankaalla ja nostavat ilmoihin koko katsomon kokoisen tsemppiukkohahmon (tätä on vähän vaikea selittää). Molemmissa päädyissä heilutellaan hätäraketteja, savu leviää tuulen mukana meistä poispäin. HJK:n maalin edustalle lentää hätäraketti. Tunnelma on sekavan karnevalistinen, ensimmäiseen 20 minuuttiin en katso kentälle ehkä kertaakaan, tuijotan vain faneja.

Tunnelma tarttuu kuin ebola. Huomaan ölähteleväni ja öriseväni kunnon jalkapalloihmisen tavoin, kun ukot juoksevat päädystä toiseen ja pallo on mennä maaliin. Tunnen itseni erittäin keski-ikäiseksi rouvaksi, kun mainitsen seuralaiselleni, että minusta olisi kivempi, jos fanit eivät haukkuisi toista joukkuetta, vaan keskittyisivät kannustamaan omiaan.

Kun HIFK tekee tasoitusmaalin (ensimmäisen maalin Veikkausliigassa siihen noustuaan, minulle kerrotaan), pelaaja juoksee suoraan fanipäätyyn halailemaan kannustajiaan. Suoja-aidat kaatuvat. Vartijoiden keltaiset ja oranssit liivit pilkottavat ihmismassan seasta.

Pelin alussa huomaan kaipaavani selostajaa, joka kertoisi mitä pelissä tapahtuu. Onneksi edessäni istuu keski-ikäinen mies vanhemman herran ja kahden pienen pojan kanssa. He kertovat kovaäänisesti vieressäni istuvalle miehelle (joka on ilmeisesti heidän tuttunsa, vaikka kannattaakin toista joukkuetta) kaikki pelin käänteet ja pelaajien taustat. Livekommentaattori parhaasta päästä.

Illan suurin ihme tulee kuitenkin vastaan pelin jälkeen. Kotiin pyöräillessä on täydellinen kevätillan tunnelma, taivas helottaa vaaleanpunaisena eikä tarvitse hanskoja. Pyöräilen ohi Töölön kirjaston, kun pian jumalinen ihme lankeaa Helkamani eteen: Mechelininkadun pyörätie.

<3: Laura

P.S. En ollut ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, on sitä jalkapalloa katsottu ennenkin.

Seitsemän yötä vappuun on, laskin aivan itse eilen, kun näin kännisen teekkarin. On aika heittää hyvästit talvelle ja kaivautua peiton alta kylille! Randolfin hipat teki iloksenne vappukalenterin, jonka avulla vapusta tulee täydellinen, ja viimeinen viikko ennen kevään parasta päivää kuluu nopeammin.

Luukku 1: torstai

Jos sima ei ole vielä porisemassa, niin vielä ehtii! Perusreseptinä voi käyttää esim. Liimurin viimevuotista simaohjetta. Siman kanssa kannattaa varata klassikkomausteen asemaan noussutta Jaloviinaa! Jos jallu ei maistu ja perinteinen sima käy tylsäksi, suosittelen testaamaan inkiväärisimaa. (Viimevuotisesta ohjeesta löytyy tieto siitä, että simaan meni kuusinkertainen määrä inkivääriä, se taisi olla aikamoista tulilientä…)

Luukku 2: perjantai

Älä katso säätiedotuksia, vaan varaudu pahimpaan. Vappuna (sekä juhannuksena) sääoptimisti saa vain pahan mielen ja virtsaputkentulehduksen. Siispä sopikaa etukäteen kenen luona vietätte aaton ja kenen luona päivän. Hyvä periaate on, että juhlapaikan tarjoaja ei joudu kokkaamaan eikä säätämään, vaan vieraat tuovat muonat, juomat ja iloisen mielen (sekä rasvakeittimen munkinpaistoa varten!) tullessaan.

Luukku 3: lauantai

Tänään on hyvä päivä testata vapuksi valittua skumppaa sekä koota kuplien innoittamana vappusoittolista! Meidän listaltamme löytyvät ainakin Esa Pakarisen Lentävä kalakukko, Shaggyn It wasn’t me sekä Irwin Goodmanin Sen kunniaksi. Jos omaa listaa ei jaksa raapia kasaan, kannattaa tsekata suoraan Mertan klassikkolista, joka nostaa tunnelman kuin skumppa konsanaan:

Luukku 4: sunnuntai

Okei, okei, tässä vaiheessa voi varovasti kurkata säätiedotusta. Me ennustamme jo tätä postausta kirjoittaessa (8.4.) että vapunpäivänä vettä sataa ja kaikkia vituttaa. Jos kuitenkin uskaltaudut ulos juhlimaan, pue päällesi vaatteita sen mukaan, kuin mittari näyttäisi 10 astetta kylmempää. Tämä vinkki on todettu toimivaksi.

Luukku 5: maanantai

Tyhjennä rinkka joululomalla sinne jääneistä snorkkeleista ja hiekasta ja suuntaa jo tänään Alkoon. Viinakauppa on kyllä vapunaattona klo 18 saakka auki, mutta jos käyt jo maanantaina ostoksilla, saatat välttää piinaavan pitkät jonot ja voit huomenna keskittyä olennaiseen.

Luukku 6: vapunaatto

Käy kääntymässä töissä, laita tietokone tekemään päivityksiä ja jutustele sillä aikaa mukavia työtovereidesi kanssa. Pitkän lounaan jälkeen voikin jo lähteä kohti party planetia.

Kun kello lyö kuusi: Sokka irti, lakki päähän, poika on tullut kotiin! (<- Kannattaa klikata tätä linkkiä!)

Luukku 7: vapunpäivä

Brunssi sisätiloissa on mitä ihanin tapa pitää sadetta ja parannella krapulaa. Ystäväpiirimme on kunnostautunut suomalaiskansallisten elokuvien katselemisessa juuri vapunpäivänä. Viime vuonna katsomamme 95-elokuva sai useamman katsojan purskahtamaan itkuun.

<3: Mertta & Laura

Piirustus: Mertta