Mertan radio-ohjelmasuositukset

Näyttökuva 2019-2-12 kello 12.57.36.png

Mitä podcasteihin tulee, olen myöhäisherännäinen. Jos tarkkoja ollaan, olen vasta heräämässä syvästä unesta. Olen kyllä yrittänyt kuunnella useampaakin podia, mutta ne eivät ole saaneet sijaa arjessani. Kuuntelen ainoastaan Isoa kolmosta, en muita. Dear Eki, missä vika?

Hieroessani ystävyyttä podcastien kanssa, olen ilokseni törmännyt hyviin radio-ohjelmiin! Mikä edes erottaa podcastin ja radio-ohjelman toisistaan? Mielestäni podin ja radio-ohjelman merkittävin ero on toimitettu sisältö. Podeissa minua närästävät liian pitkät ja oman navan hajuiset puheenvuorot. Korviini kantautuneet podit ovat olleet pikemminkin hauskaa läpyskää kavereiden kesken, kuin toimitettua ja editoitua sisältöä. Hauskalle läpyskälle on kyllä paikkansa, mutta omaan arkeeni tuotan sitä itse, en kuuntele muiden juttuja.

Tässä suosikkini:

Juuso Pekkinen

Radio- ja televisiojuontaja Pekkinen perkaa ohjelmassaan mielenkiintoisia ilmiöitä asiantuntevien vieraiden kanssa. Kuuntelen Pekkistä eritoten lenkkeillessä, ja Länsi-Helsingin saaria kolutessa olen oppinut uutta muun muassa äänibrändäyksestä, pitkän matkan pyöräilystä, ja psykedeeleistä. Oli aihe mikä hyvänsä, Pekkisen into ja uteliaisuus on tarttuu! Jaksoista maininnan arvoisia ovat ainakin Zen ja moottoripyörämessut, Pornoa, seksipuheluita ja seuranhakua sekä Värien haaste.

Jari Sarasvuo

Sarasvuon ohjelma kutittaa aivoja. Näkövinkkeleitä on useampia, ja kiitos monologin, kukaan ei kiistele mistään. Sarasvuon epäsäännöllisen säännöllinen rönsyily ja kikatus antavat tilaa omille ajatuksille, ja sitä muuten tarvitaan, sillä asia on tiukkaa ja sitä on paljon. Suosittelen kuuntelemaan jaksot Rakkaus on ajanjakso yksinäisyyden ja kyllästymisen välissä, Ammattilaiset keskittyvät vain tekemiseen ja Valaistumme tekemällä pimeydestämme tietoisen.

Auta Antti!

Okei, listalle pääsi myös yksi podcast. Auta Antti! tekee mitä lupaa: auttaa. Lähdin rämpimään maanantaiaamuna Tapiolasta Ikeaan julkisen liikenteen turvin. Räntää satoi ylhäältä alas, edestä naamaan, alhaalta ylös ja matka kesti tunnin (!). En kiroillut kertaakaan, enkä uhonnut oman auton hankkimisella (kartoitin tosin yhteiskäyttöautojen hintoja), koska Antti Holman raadollisen hervottomat vastaukset ihmisiä askarruttaviin pieniin ja suuriin kysymyksiin hyväilivät mieltäni. Holman puhe on kuin muumimeemi, joka nautitaan silmien sijaan korvilla. Ja voi pyhät pyssyt kuinka tasa-arvoista, mutta viiltävän viiltävää läpyskää heittävä mies voi olla KUUMA.

Onko sinulla ohjelmasuosituksia tämän kolmikon jatkoksi?

<3: Mertta

*En tiedä tituleeraako Holma itseään feministiksi, mutta tasaisen tasa-arvoisten juttujensa perusteella uskaltaudun antamaan hänelle tämän arvonimen.

Kuva: From thö Interwebz

kulttuuri suosittelen suosittelen

Affirmointi toimii Tampereella

IMG_20161004_180058005.jpg

Jaksan vuodesta toiseen jauhaa rakkaudestani Tampereeseen. Asuin siellä opiskeluvuoteni ja kaipaan toistuvasti takaisin, vaikka Helsingissäkin on aika kivaa. Kohta Tampereella on myös ratikka, joka on vähän niin kuin metro, niin ei siellä tulis edes Länsimetroa ikävä.

Tällä kertaa ohjelmassa oli Tampere-talolla La Bohème -ooppera, jonka produktiossa mukana oleva ystävämme markkinoi meille ooppera-aloittelijoille sopivaksi. Ja niinhän se olikin. Tosin mua ärsytti suuresti teoksen sijoittaminen 1950-luvun lopulle (vai 60-luvun alkuun? Koska se Algerian sota olikaan?), koska boheemielämä ja Pariisi ja fin de siècle nyt vain kuuluvat yhteen. Jatkoin teemaa myös kotona katsomalla Moulin Rougen, joka on kyllä todella levoton elokuva. Itketti edelleen.

Perjantaina kävimme löylyttelemässä ja jäähdyttelemässä Laukontorin Kuuma-saunassa. Oli kuuma. Oli myös kylmä, koska oli avanto, jossa koko porukka reippaasti visiteerasi. Kokonaisuutena Kuuma oli ihan kuin Löylyn pikkusisko, jossa kaikki tilat olivat vähän turhan pieniä ja ahtaita (Löylyssähän vain pukuhuoneet ovat niin naurettavan pienet, etten ymmärrä, miten kukaan on koskaan voinut suunnitella sellaiset).

Kuumassa ei ole sisävilvoittelutilaa eikä miesten pukkareissa ollut lainkaan suihkuja. Naisten (minimimaalisessa) pukkarissa oli kyllä suihku, jonka ansiosta koko pukuhuone oli kuuma ja kostea kuin Mombasa.

IMG_20160907_152539801_HDR.jpg

Perjantaina sekoilu jatkui Pakkahuoneella ja Klubilla VALOA-festareiden muodossa. Esiintyjät olivat vähän pettymyksiä, paitsi tietty Litku Klemetti, joka oli awesome. Illan suurin menestysnumero oli kuitenkin taksin affirmointi. Olen tunnettu joskus vähän huonosta taksikäyttäytymisestäni.

Tällä(kin) kertaa hyppäsin taksiin, jota en ollut tilannut. Sössötin kuitenkin kuskille, että juujuu, on tämä minun tilausnumeroni. Hän ei ihan uskonut minun nimeni olevan Esa Kippuri, jolla taksi oli tilattu (nimi muutettu). Kuin taikaiskusta itse Esa kuitenkin ilmaantui paikalle ja antoi siunaksensa taksin ja minun liitolle. Esa lähetti meidät hymyissä suin matkaan ja sanoi tilaavansa itselleen uuden taksin, kun heidän seurueellaan vielä kestääkin. Kiitos, Esa! Lupaan, etten enää ikinä ryövää muiden takseja, vaikka ilmeisesti taksin affirmointi omakseen onnistuu ainakin Tampereella.

Sitä saa mitä universumilta tilaa, vaikka se olisikin jonkun muun tilaama taksi.

<3: Laura

Kuvat: Aiemmilta ja aurinkoisemmilta Tampereen-retkiltä. Nyt vain satoi vettä ja oli harmaata.

kulttuuri suosittelen musiikki matkat