Sain kunnian haastatella Suomen ensimmäisillä kehopositiivisuusmessuilla tammikuun alussa tutkija, taiteilija, aktivisti Saara Särmää. Juttelimme mm. #365feministselfie-projektista, jossa tarkoituksena on ottaa joka päivä kuva itsestään sellaisena kuin on.

Saara Särmän yksi pointti oli, kuinka noloja ja halveksuttavana selfieitä pidetään, ja varmasti osittain juuri siksi, että se on pääasiallisesti tyttöjen ja nuorten naisten harrastus. Sitä ei pidetä itseilmaisuna tai taiteena, niin kuin vaikka ikiaikaisten hurujen omakuvat, joita patut ovat maalanneet varmaankin ensimmäisistä seinäraapustuksista lähtien. Jopa Päivystävät dosentit -podcast, josta tykkään kovasti, kääntyi patuselitysten kannalle, kun heiltä kysyttiin, miksi selfiet ovat narsisimia ja muotokuvat korkeakulttuuria.

Dosenteilta jäi huomaamatta yksi oleellinen osa selfie-kulttuurista: se on myös voimaannuttavaa, mahdollisuus kirjaimellisesti luoda itse oma kuvansa ja se, miltä näyttää ja näyttäytyy. Selfiet eivät ole vain valkoisten, laihojen, kauniiden ja nuorten juttu, vaan selfie-kulttuurista jokainen voi löytää kaltaisensa, kukaan ei ole yksin.

Sekä Saara Särmä että Raisa Omaheimo Ison kolmosen livepaneelissa Feministisessä foorumissa marraskuussa nostivat esiin sen, kuinka Instagramista voi muokata täysin oman maailmansa, joka tuo iloa ja tukea feministiseen taisteluun: omaan feediinsä voi valita vain läskiaktivisteja ja drag queeneja. Omassa somessa ei tarvitse katsella laihdutusmotivaatiota kasvattavia lainauksia ja “ennen ja jälkeen” -kuvia.

En tavallisessa elämässä juurikaan meikkaa tai laita tukkaani, mutta tykkään pukeutua hauskasti ja kiinnitän kyllä siinä mielessä huomiota ulkomuotooni (kukapa ei kiinnittäisi?). Olen kuitenkin näiden muutaman #365feministselfie-viikon aikana huomannut, että tavallisesti postailen kuvia itsestäni someen vain silloin, kun olen mielestäni “riittävän” hyvännäköinen: eli käytännössä silloin, kun olen esimerkiksi vetänyt liilaa luomiin ja lähtenyt baanalle. Tapanani on myös aina kuvissa nostaa kulmiani niin, etteivät raskaat luomeni näkyisi.

Nyt olen postannut kuvia itsestäni vastaheränneenä, väsyneenä, lumituiskussa tarponeena, iloisena ja yöbussissa pikkuhutikassa. Silti sain itseni kiinni ajatuksesta, että tässä ei ole tarpeeksi vaihtelua. Että minulla pitäisi olla erilaisempia kuvia, jännittävämpiä asetelmia, hiuslaitteita, kuvakulmia, ja miten helvetissä minulla on joka päivä sama pipo ja huivi, noloa! Ehdin jo ajatella, että pitäisikö kaivaa esiin vanhat silmälasit, että välillä olisi jotenkin vaihtelua. Jo muutamankin viikon perusteella alan ymmärtää, miksi tyyli- ja muotibloggaajilla on alituinen paine hankkia uusia releitä ja rensseleitä.

Mutta minun ei tarvitse. Koska feministi näyttää tältä, välillä väsyneeltä, välillä vittuuntuneelta, välillä hölmöltä, välillä skumppahiprakassa ja täydessä tällingissä hemmetin iloiselta.

<3: Laura