Kirjoittaminen jäi yllättäen opiskelun jalkoihin keväällä. Stressin paineessa ja elämän mennessä jokseenkin häräpyllyä tulee yhtäkkiä pysähdys.. Minulle se tuli eräänä sunnuntai aamuna selatessani upean Eeva Kolun blogia. Siinä samassa kaikki vain meni paikalleen ja mielen valtasi rauha. Kaikki tulee menemään niin kuin on tarkoitus ja kas, maisteripaikka aukesi useammastakin paikasta ..jopa Suomesta jonne olisin kiljuen mennyt 10 vuotta sitten. Vaan en enää. Jään tänne. Pieneen kaupunkiin ”Englannin puutarhaan” inspiroivan naisprofessorin oppilaaksi.

Koti Suomessa on rakkain ja sen asukit rakkaimpia maailmassa mutta minä en olisi onnellinen vielä…vuoden jälkeen voin olla. Itseeni ja elämääni.

Tällä hetkellä pienet asiaat riittävät: ystävät, Aperol Spritzit omalla parvekkeella, maailman kaunein syntymäkaupunki ja sen ihanat ravintolat (ehkä vielä palaan sinnekin mutta en nyt), koirankarva kieuhkura pyörii tuulen mukana lattialla ja kaikki on maailmassa miltei täydellisesti.

Päätint ehdä itselleni muistilistan mihin pyrin..asioita jotka minua ilahduttavat syksystä alkaen kun todellinen uurastus alkaa:

-otan junan Pariisiin ja mene tee ostoksille

-otan junan toisen kerran kanaalin ali ja menen miehen kera Normandiaan

-reissaa kurssikaverin kanssa ympäri pieni kyliä ja nautin joka sekunnista

-istun useammin meren äärellä ilman mitään tarkoitusta

-en valita sateesta vaan ostan kauniit kumisaappaat 

Ja ennen kaikkea muistan elää hetkessä. Kuka tietää missä olen vuoden päästä….