Ranskalainen mies – L’homme français

 

Mukava aavistus kävi mielessäni aiemmin, mutta aluksi en meinannut uskoa sitä.

Olin nähnyt Fabricen aiemmin joissakin juhlissa ja vilkuillut häntä huomaamattomasti. Sitten yhteinen tuttu kertoi, että Fabricella on tyttöystävä. Merde. Kihara tukka, kirkkaan siniset silmät, iloinen hymy ja urheilullinen olemus. Se olisikin ollut liian täydellistä, ajattelen.

Perjantai-iltana seison kuitenkin Fabricen kanssa pimenevässä illassa niityn laidalla. Kaupungin valot tuikkivat alempana, mutta ne eivät ole kotikaupunkini valoja. Olemme kauniissa puistossa viettämässä iltaa isolla porukalla, takanamme melskaa ainakin 50 opiskelijaa maailman eri kolkista. Jotkut ovat tehneet nuotion kävelytielle ja osa paahtaa vaahtokarkkeja tikkujen päissä.

Juttelen tiiviisti Fabricen kanssa matkustamisesta, laskettelusta, valokuvaamisesta ja musiikista. Samalla ihmettelen, miksei Fabrice vietä aikaansa tyttöystävänsä kanssa, joka on myös mukana. En halua suututtaa tyttöystävää, joten karkaan paikalta toisten seuraan. Myöhemmin Fabrice etsii minut kuitenkin muiden joukosta ja jatkamme juttua.

Sitten siirrymme isommalla porukalla baariin. Katselen Fabricea hieman kauempaa. Kun baari on sulkeutumassa, Fabrice ehdottaa pienelle joukolle, että lähtisimme jatkoille hänen luokseen. Kävelemme hiljaisen keskustan kapeita, mukulakivisiä katuja Fabricen asunnolle, joka on kaupungin mahtavan linnan vieressä.

Fabrice tulee vaivihkaa viereeni istumaan, tarjoaa viiniä ja alkaa taas jutella. Fabricen tyttöystävä istuu toisella puolellani. Ehkä parilla on nyt vähän vaikeaa, ajattelen. En haluaisi joutua välikappaleeksi mihinkään kiistaan ja tunnen oloni kiusaantuneeksi.

Yön edetessä väsyneet juhlijat alkavat tehdä lähtöä. Jossain vaiheessa Fabricen tyttöystävä nousee viereltäni ja lähtee pois sanomatta juuri mitään.

Poskeni punoittavat ja menen haukkaamaan raitista ilmaa vanhan kivitalon avoimeen rappukäytävään. Käytävässä on pilkkopimeää, mutta yksi ikkuna on auki. Pian Fabrice ilmaantuu vierelleni.

– Mennäänkö katolle istumaan? Fabrice kysyy.

– Öh, okei.

Fabrice kiipeää ensin itse ikkunalaudalle ja auttaa minua nousemaan. Edessämme kohoaa iltavalaistu linna, jonka korkeimman tornin huipulla hulmuaa Ranskan lippu, taustalla pilvetön tähtitaivas.

Jatkamme juttua siitä mihin jäimme ja siemailemme viiniä. Sitten Fabrice hiljenee hetkeksi.

– Hmm, en yleensä ole hyvä sanomaan sitä mitä ajattelen, Fabrice aloittaa.

– Mitä sitten ajattelet? kysyn hermostuneena.

– Että on todella harmi, että me tavattiin näin myöhään, Fabrice sanoo ja katsoo minua.

– Öh, entä tyttöystäväsi, kysyn hölmistyneenä.

– Mikä? Kuka? Ei mulla ole tyttöystävää.

– Mutta yksi tuttu kertoi, että olette yhdessä saksalaisen tytön kanssa.

– Täh? Ei ei, me ollaan hyviä ystäviä, mutta siinä kaikki.

Nyt minä hiljenen hetkeksi.

– Joo, on todellakin harmi, että me tavattiin näin myöhään, sanon lopulta.

Samalla käytävälle purkautuu joukko viimeisiä juhlijoita, jotka tulevat hyvästelemään Fabricen. Kipuamme alas katolta ja menemme takaisin Fabricen asunnolle. Olemme kahden. Fabrice sulkee ulko-oven ja suutelemme. Hänen partansa kutittaa leukaani.

– Jää yöksi, hän pyytää.

– En pysty, kaverini odottaa minua. Mutta tulen ensi viikolla takaisin, lupaan.

– Okei, hyvää yötä, Fabrice sanoo.

– Nuku hyvin, vastaan ja virnistän.

Samalla jossakin sisälläni vihlaisee, sillä tajuan, että kolmen viikon päästä palaan Suomeen.