Ain laulain työtäs tee
Kirjoitin aiemmin työhuoneprojektistamme joka etenkikin ennen Tikkasen syntymää vallan mukavasti. Nyt kun arki on asettunut jotakuinkin uomiinsa, projektia pääsee taas jatkamaan. Tavoitteena oli siis huone, jossa olisi säilytystilaa sekä lasten leluille, että omille työ- ja koulujutuiille ja että niille kaikille olisi oma paikkansa. Ja mikä tärkeintä, projektit voi tarvittaessa sulkea oven taakse, eivätkä ne loju ikuisuuksia keittiön pöydällä,tuolilla, lattialla tai kuten tavallista, häviä. Olennaisimman työhuoneeseen hommasin tietysti ensin. Ferm Living – merkin kangaskassin. Ilman sitä työhuone tuskin on työhuone lainkaan..
Vaikka luenkin haukkana sisustuslehtiä, yritän kuitenkin kotia laittaessani unohtaa trendit ja keskittyä siihen, mikä toimii meillä ja mikä tuntuu kodilta. Törmään kuitenkin usein omaperäisiksi uskottelemiini ratkaisuihin lehdissä tai blogeissa, kuten vuosia sitten tekemämme sohvapöytä siirtolavasta – se alkaa olla jo varmaan aika kulunut DIY – juttu. (Äiti DIY = do it yourself 🙂 ) Pöytä on nätti ja toimiva, muttei ehkä enää synnytä mitään ”omaperäisenkekseliästäWau” – huuhdahduksia, paitsi savolaisissa remonttimiehissä. ”Jaa, suaphan nuista tuommosiakii tehhä..”
Mutta palatakseni työhuoneeseemme. Ihastuin Ikean pukkijalkaan ja alunperin mietin, josko pöytälevyn olisi teettänyt siihen lasista. Se tuntui kuitenkin kotiimme vähän liian kolkolta ja päädyimme ostamaan rautakaupasta liimapuulevyä, joka maalattiin valkoisella kalustemaalilla. Sama yhdistelmä löytyikin sitten myös viimeisimmästä Koti&Keittiö – lehdestä..mutta mitäpä tuosta.
Pöytälevyyn sahattiin kolonen myös seinässä oleville putkille ja levy saatiin näin kiinni seinään. Kiinnitys kulmaraudoilla ja naps – mittatilauspöytä on valmis. Ja koska Tiitiäisellä on tapana pyrähdellä milloin mihinkin mielikuvitusmatkaan liittyviä juoksuleikkejään, pöydän kulmaa piti hieman jalostaa lapsiystävällisemmäksi. Leikattavat huopatassut, mikä ihana keksintö!
Työtason yläpuolelle tuli tilattua muutama Muuto:n laatikko..
Ja kokonaisuus näyttää toistaiseksi tältä. (Kera tympääntyneen mielensäpahoittajan.. )
Bonuksena huoneeseen kannoin vielä rakkaista rakkaimman kiikkutuolin, josta on ollutkin hyvä katsella illan hiljaisina tunteina Tikkasta keinutellessa hömppää.
Tuunausta odottaa vielä huoneessa oleva vitriini, josta toivottavast tulee hyvä…tykötarpeita odotellaan marraskuun alkuun. Ja suurin toiveeni on, ettei ”mun” ideani nyt tän kuun aikana pomppaa mistään superihanasta blogista tai sisustusjutusta esille. Että saisin lillua siinä illuusiossa, että hei – tää oli mun keksintöä.
Kahvitauolla jälleen,
pus.