Neulovat eläinmaatuskat
Mietin pääni puhki menneen kevään aikana miehelleni valmistujaislahjaa, kun pitkä opiskelu-urakka oli viimein ohi. Korut, vaatteet, kirjat ja monet muut hyvät lahjaideat on jo reilun kymmenen vuoden aikana käytetty ja halusin ostaa jotakin erityistä, mutta pää oli (siltäkin osin) melko tyhjä. Lopulta keksin mielestäni oivallisen lahjaidean, joka ei mene pois muodista, eikä vanhene – taide. Taiteen ostamisen saralla seikkailin täydellisenä aloittelijana ja amatöörinä, onneksi nettikaupat tarjosivat siinäkin hyvän startin ja grafiikka tuntui varmalta valinnalta meidän kotiin. Ihastuin, tulin hyvälle tuulelle ja päädyin aina uudelleen ihailemaan Hannamari Matikaisen eläinmaatuskoja. Koska taulu tuntui kuitenkin niin isolta hankinnalta ostaa ilman lahjan saajan mielipidettä, se oli tarkistettava ennen ostopäätöstä. Hivenen sekopäisen näköiset, mutta ihastuttavan suloiset neulovat eläinmaatuskat iskivät molempien makuhermoon ja Suomen Taidegraafikoiden nettikaupan kautta uskalsin tehdä tilauksen.
Onneksi rakas anoppini on taiteeseen perehtynyt ja antoi ostopäätöstä ajatellen viisaan vinkin. Älä ajattele sitä, mitä kannattaa ostaa tai mikä on in. Taiteessa pitää ostaa sitä, mikä miellyttää juuri sinua. Niin. Onneksi on ihmisiä, jotka muistuttavat, että kodin pitää olla juuri sellainen, jossa sen asukkaat viihtyvät ja koti saa ja kodin pitää olla asukkaidensa näköinen. Ja voi veljet, nämä neulovat maatuskat…ehkä siihen on syy, miksi tämä hullunkurinen taulu puhutteli juuri meidän poppoota.
Tämän viikonlopun sisustusprojekti-inspiraatiota toi siis taulun vaihto ja koko allaolevan seinän suunnittelu. Käytännön syistä myös pieni valokuvahylly sai väistyä, tarpeeksi monta kertaa päätä kolautettuani päätin, että esteettisyys häviää nyt käytännöllisyydelle 0-1.
Maatuskataulu on selvästä kangastaulua pienempi ja tilaa pitää hieman miettiä uudelleen – ehkä joku mustavalkoinen tyyny toiseen nurkkaan. Hyvä syy pyörähtää huomenna katsomassa, voisiko tyynynpäällisvalikoimaa vähän taas päivittää.
Onneksi myös muutaman kuukauden pysähdyksissä ollut sisäovien vaihto eteni taas muutaman kynnyksen verran. Mutta first things first. Eväsretki puijon metsässä. Ja rakkautta.
