Tikkanen – vuoden tulokas.
Anteeksi. Kuukauden hiljaisuudelle on syy, uskoakseni jopa hyvä sellainen. Nimittäin Tikkanen (pikkuinen tikka eli Tikkanen). Hän näyttää puusta pudonneelta tikanpojalta ja tuoksuu uniselta.
Olen hyvällä omallatunnolla ollut päivittämättä blogiakin, kaksi lämmintä ruokaa itselle ja Tiitiäiselle, kaksikymmentä Tikkaselle, ovat pitäneet tarpeeksi kiireisenä. Ja toisaalta myönnän, että suorittaja-minälle on tehnyt myös hyvää pysähtyä, fiilistellä tulokasta ja hengailla kotona.
En ole (tietääkseni) mikään rakkauspakkausmasuasukki – hehkuttelija, mutta onhan tämä Tikkanen vaan aika mainio. Toisen pikku tyypin kohdalla voi ottaa näköjään vähän iisimmin, yökukkumisetkin loppuu aikanaan, joten turha niistä(kään) on repiä stressiä. Nyt on kirjastosta haettu kirja ”Ghana ikuisesti” ja sitä voi yölampun valossa lukea kun Tikkanen tahtoo syödä kuudetta tuntia. Työ- ja kouluprojektien osittainen jäädyttäminen on tehnyt päälle hyvää ja jääkaapin oveen on ilmestynyt listaa kirjoista, jotka pi-tää lukea!
Elämä on ollut aika paljon viimeisen kuukauden tätä ylläolevaa, mutta sopivissa määrin myös
..tietenkin.
Kahvitaulolta terveisiä. Tiitiäinen ja Tikkanen tuhisevat, samoin koiruudet. Ulkona on syksy ja aurinko. Kupissa kahvia taas ja aikaa vähän hömppäillä sisustusjuttujen parissa. I love.
