Minä meen töihin, hoida sinä lasta
Hallituksen viimeisimmän oikun perusteella isien pitäisi olla kotona äidin kotiajan kustannuksella. Kyse on kauniista ajatuksesta, isien kannustamisesta (pakottamisesta) hoitamaan lapsia. Perseestä sinänsä, että tämä tapa noudattaa hirveän paljon päiviräsäsmäistä toimintamallia: kielletään ja käsketään, ni sitten kaikki on paremmin. Ikäänkkuin ihmisten asenteet, toimintamallit ja mielipiteet muuttuvat kun pakotetaan. pfft.
En jaksa paasata asiasta enempää, vaan kerron, että joissakin perheissä tämä malli ei varsinaisesti muuttaisi mitään. Eli siis meillä.
Mieheni jää huomenna pois töistä, ja jää koti-isäksi. Minä aloitan ”kakkosammatissani” duunit reilun viikon päästä. Töiden ohella lopettelen oman alan koulutukseni, jonka jälkeen haen alani hommiin. Mieheni menee takaisin töihin (tai mahdollisesti kouluttautuu uudelleen) kun poika noin kolmivuotiaana menee hoitoon. Katainen halusi äidit nopeasti töihin, mutta ei puhunut isistä mitään, heheh!
Tilanne on kaksipiippuinen. Miestäni kannustetaan, onnitellaan ja ylistetään. Mutta minä olen lähinnä saanut rivienvälisiä huomautuksia lapseni hylkäämisestä, ja muistuttelua siitä, että kyllä töissä on vaikeaa kun on ikävä lasta. Ainoat kehuni saan siitä, että minulla on sitten hieno mies, kun jää kotiin. No kiitos tästäkin vähästä. Ikäänkuin minä olisin itsekäs paskiainen, joka pakotti hyväuskoisen miehen kotiorjakseen.
Tilanne on kuitenkin tämä: tämä asia oli sovittu alusta asti. Mies jää kotiin ja minä teen töitä. Minun urani mukana myös tämä perhe tulee muuttamaan, jos muuttaa. Mies halusi jäädä kotiin lapsen kanssa, jo ennenkuin lasta olikaan. Minä en naputtanut vastaan missään vaiheessa, koska tämä on taloudellisesti kannattavampaa ja minä myös tykkään käydä töissä.
Sekä hallituksella, että tapaamillani elämäntapabesserwissereillä on jotain yhteistä: kummankin toiveet ja halut ovat tiukassa ristiriidassa keskenään. Jos äiti menee aikaisin töihin (ja isäkin on töissä), lapsi pitäisi viedä hoitoon. Mutta liian pientä lasta ei saa kuitenkaan viedä hoitoon. Äidin on hyvä pitää itsenäisyytensä ja uransa, mutta ainoastaan siten, että on 3-5vuotta kotona lasten kanssa. Joo, ja minä haluan vähärasvaista pekonia ja viinaa josta ei tule darra.
Tämä on kyllä herättänyt paljon keskustelua lähipiirissäni, jossa aika moni äiti on parhaillaan hoitovapaalla, noin parivuotiaan lapsen kanssa -Kuten itsekin.
En osaa vielä annetuilla lisätiedoilla sanoa, mitä mieltä minä olen siitä täysin, mutta jollain tapaa ajttelen, että ajatus on hyvä, mutta toteutus vaan vähän sinne päin.
Nähtäväksi jää, miten asia toteutetaan. Ja millä aikataululla? Todennäköisesti asia ei kerkeä koskettaa meitä tämän naperon kanssa, mutta entäs jos joskus tulee toinen lapsi? Pitääkö esikoinen todella ottaa pois tarhasta, jos/kun hän on sellaiseen arkirytmiin jo oppinut? Eikös samassa nipussa puhuttu myös siitä, kenellä on oikeus kunnalliseen päivähoitoon?
Vaikuttaa melko hätäisesti päätetyltä, sillä ainakaan vielä, en ihan ymmärrä, mitä tässä haetaan. Paitsi äitejä takaisin töihin 😉