Sanotaan nyt heti kättelyssä, että minulle on ihan sama, miten muut vanhemmat lastaan syöttävät. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita että se toimisi teillä. No judgement here.

Minä teen muksuni soseet itse. Lapsi syntyi sen verran keskosena, että vaikka poika on vasta nelikuinen, on meillä syöty soseita jo kuukausi. Tähän mennessä kaikki on mennyt ihan hyvin. Joinakin päivinä soseet on jäänyt antamatta, koska en ole muistanut, muksu on ollut mahdoton tai ihan tosissaan en vaan jaksa. Mutta näitä päiviä on ollut hyvin harvassa.

Soseiden syöttäminen on itseasiassa meillä ihan helppoa, mutta vie välillä hyvin paljon aikaa ja viitseliäisyyttä. Puhumattakaan siitä, että oma pärstä, vaatteet ja koko ipana on välillä ihan soseessa. Ipana nauraa syödessään, eli se ei ilmeisesti ole kovin epämukavaakaan, vaikka molemmat korvat on täynnä bataattia.Välillä on kyllä ihan mahdoton saada koko ateriaa alas, kun kaikki tulee samantien ulos. Tässä vaiheessa minä yleensä luovutan, ja yritän yleensä myöhemmin uudestaan. Ei aikuinenkaan aina jaksa syödä kaikkea, miksi tuon pikkuisen tarvitsisi?

Sitten asiaan. Soseiden tekeminen. Se on helppoa. Minulta se on aina onnistunut ihan puolihuolimattomasti muiden hommien ohessa, mutta toisaalta, minä olen  tottunut tekemään myös päivittäin aikuisten ruuat ja siivoamaankin. Edelleenkään en edes kehtaa kuvitella, että kaikilla olisi näin, kai minua vaan siunattiin helpolla lapsella. Sen lisäksi kokkaaminen on minusta hillittömän hauskaa ja jokseenkin helppoakin. Minun ei tarvitse miettiä kokatessa, joten soseiden tekeminen on pikku homma, siihen verrattuna kuinka paljon vaivaa ja rahaa siinä säästää. 
Kun ei tarvitse pohtia mausteita tai koostumuksia niin se kukkakaalit voivat kiehua vaikka tunnin, eikä sillä ole mitään väliä. Sitten vaan blenderiin tai sauvasekottimella soseeksi. PRRR. Sitten tulos minigrip-pusseihin ja pakkaseen. Yhdestäkin kukkakaalista sai jonkun viikon soseet.

Huomio! Itsetehdyn maissisoseen tekeminen on todella vaikeaa! Maissin kuoret eivät soseudu kunnolla edes tehokkaassa blenderissä, ja ovat selvä tukehtumisvaara pikkuiselle. Ja se syöttäminen on jo vaivalloista muutenkin, niin ei siihen kannata lisätä sitä välivaihetta, jossa tarkastat joka lusikallisen kuolemanpeloissasi.

Lihasoseen tekeminen taas on aika kuvottavaa. Tein sitä ekaa kertaa eilen. Naudan keittolihaa (oli alennuksessa) keittelin jonkun pari tuntia, ja pelkkä haju oli suhteellisen yök, mutta se näytti vielä pahemmalta. Kun lihat oli kiehuneet, siistin rustot, jänteet ja muut rumuudet pois, pistin lihan paloiksi ja blenderiin. Lisäsin blenderiin hiljalleen keittolientä niin, että tulos oli jotain sosetta muistuttavaa. Lopputulos oli harmaata kuonaa, joka muistutti lähinnä muurilaastin ja oksennuksen sekoitusta. On se hyvä, että tuo pikkukaveri ei tajua katsoa kuppiinsa, koska tuskin se tuota tököttiä muuten söisi! Kissoja kuitenkin tuntui kiinnostavan, että menköön vaikka niille, jos muuten ei mene.

Syötin pojalle tänään lusikallisen lihasosetta sekoitettuna desiin bataattisosetta. Koko ajan vaan mietin, että onneksi se on vielä sen verran tyhmä ettei tajua mitä syö. Tai tajua, että äiti pitää sitä safkaa oikeesti kammottavana.