Jossakin on tutteja.. ja paljon!

Yksi asia tässä uudessa elämässä harmittaa todenteolla: tutit.

Kulutan päivittäin kymmeniä minuutteja kulkemalla konttaten ympäri asuntoa, etsien tutteja. Tähän mennessä ikuiseen kadotukseen on häipynyt ainoastaan kaksi tuttia, mutta päivittäin uskon hukanneeni vähintään kaksi uutta. Ja monesti kuikkiessani ahteri pystyssä makkarin lattialla, huomaan tuhlaavaani hyvää nukkumisaikaa pienen muovihärpäkkeen metsästämiseen. Syö miestä tuollainen.

Tuttihävikkiin vaikuttavat seuraavat asiat:
a) ne pirulaiset on kamalan pieniä ja vielä lähes läpinäkyviä.
b) en kiinnitä niihin huomiota, ennenkuin tarvitsen niitä

c) meillä on kaksi hyvin viekasta kissaa.

Harkitsen kovasti ostavani sellaisia tuttiremmejä, joilla voisin kiinnittää tutin poikani vaatteisiin, mutta maksaisin myös hyvin paljon sellaisesta versiosta, jolla tutin voisi kiinnittää poikani suuvärkkiin. Se mokoma nimittäin osaa sylkäistä tuttinsa pois suusta, ja itkeä sekuntia myöhemmin, koska elämä ilman tuttia on yhtä helvettiä.