Äitiyskirjat ja muut lässytykset

”Iloitse hedelmällisyydestäsi ja keskustele mahasi kanssa.” -ote eräästä äitiysoppaasta, kohdasta,jossa puhutaan vatsan kasvamisen hyväksymisestä-

Anteeksi mitä?!? Olen kyllä ymmärtänyt, että vauva kuulee puheeni ja näin, mutta en minä mahalle puhumista minään keskusteluna pitäisi.

Minä olen nyt menettänyt uskoni kaikkiin äitiyskirjoihin. Se johtuu tasan ja ainoastaan näistä muutamasta opuksesta, joihin olen raskauden aikana törmännyt. Pari niistä tuli neuvolasta. Jos näistä oppaista etsii tietoa mistään ei-niin-faktuaalisesta asiasta, on vastaus aina jotain helvetin positiivista lässytystä (kts. yllä). Onko näistä neuvoista jollekkin muka apua?

Neuvolasta saatu kaksipuolinen (toinen puoli isälle, toinen äidille) kirjanen on ihan kätsy, jos haluaa tietää, minkä kokoinen sikiö milläkin viikolla on. Mutta muuten kyseessä on aivan saatanallinen lässytysaapinen.

Nyt minä haluan tietää, miksi kaikki hyvät vanhemmuuskirjat on kirjoitettu isille?! Sami Garamin ”Tuoreen Isän Kirja” on meidän perheen luetuin vanhemmuuskirja, sillä se on hauska ja käytännönläheinen. Okei, siinä ei ole juurikaan puhetta raskaudesta, koska on selkeästi suunnattu isälle, jonka ei tarvitse tietää esim, mistä tunnistaa supistuksen.  En nyt syytä Sami Garamia, että kirjoitti kirjan vaan isille, vaan syytän jokaista äitiyskirjan kirjoittajaa, joka uskoo, että äiti on aina naiivi ja yksinkertainen hömötiainen!

Minä haluan kirjan, jossa asioista puhutaan rempseästi ja rehellisesti. Onko sellaisia? Miksi niitä ei ole neuvolassa? Pitääkö minun kirjoittaa sellainen itse?