Lapsenvahtihommia!

Pikkujäbä on nyt muutamaan kertaan ollut ”hoidossa”, eli häntä on pitänyt elossa joku muu kuin minä tai Mies. Ihmisen, kun on vaikea valita millon se hammaslääkäriaika tai lääkäriaika on. Ja meikän tuurillahan ne on aina sillon, kun Mies on töissä. Ei muutakun lapsenvahtia valitsemaan.

Käytän sanaa ”valitsemaan”, enkä ”etsimään”, ihan tarkoituksella. Olemme nimittäin sen verran onnekasta jengiä, että ehdokkaita on useampia. Kolmesta vahvimmasta ehdokkaasta, on nyt jokainen päässyt kokeilemaan onneaan pikkujäbän kanssa. Kyse on ollut muutamista tunneista, joten odotukset olivat hyvin positiivista kyllä-te-pärjäätte-osastoa. Lopputulos olikin vähintäänkin yhtä positiivista. Luettelen nyt muutaman kommentin eri lapsenvahtien suusta:

”Jos tää on aina näin helppoo, ni voin käydä useemminkin”
”Varmaan maailman helpoin lapsi..”
”Ihan hyvin olisit voinu käydä vielä vaikka shoppailemassa..”

Lapsi on nämä ajat siis nukkunut, syönyt, maannut selällään tyytyväisenä ja heilutellut raajojaan nauraen. Oma reaktioni kehuihin on aina voittajan tuuletus ja ajatus siitä, että kohta rupean keksimään päästäni ”kiireellisiä” menoja, kun kerran pikkujäbä vaan tykkää hengata muidenkin kanssa.

Nyt juhannuksena onkin sitten edessä suurempi koitos: yökylä mummolassa. Minä ja Mies karkaamme pienen automatkan päähän grillaamaan, saunomaan, uimaan ja ottamaan ehkä myös hieman alkoholia kavereiden seurassa.  Lapsi on mummon hoivissa siis yön yli, mutta ei kuitenkaan ihan täyttä vuorokautta. Ja hätätapauksessa (joka siis varmaan korkeintaan on mummon hermon palaminen yöheräilyyn) palaamme samointein juhannusulkoilultamme vanhemmuusarkeen.

Minä tiedän, että on aika hazardia kertoa jättävänsä noin 4kk lapsi yöksi hoitoon. Monet ovat varmasti sitä mieltä, että on aivan liian aikaista siihen. Minun mielestäni ei ole. Pikkujäbä tulee hyvin toimeen muidenkin kuin Äitin kanssa, ja on todellakin sieltä helpoimmasta päästä. Ja minusta on ihanaa päästä hengaamaan kavereiden ja Miehen kanssa ilman takajännitteitä. Lapsen kanssa, kun ei ihan voi vaan rentoutua kuitenkaan.

Ja ihan rauhassa voitte sielä pyöritellä silmiänne ja torua minua, kun näin olen päättänyt juhannusaattoni viettää synnissä. Saatte jopa lausua kauheita sanoja äitiydestäni, minä en nimittäin kuule teitä. Juon teidän puolestanne lasin viiniä perjantaina, jos vaikka sitten hellittäisi se vanne teidänkin päätänne.