Minä kannatan naisen oikeutta tehdä päätöksiä omasta vartalostaan ja elämästään. Kannatan siis aborttioikeutta. Mutta EN kannusta ihmisiä aborttiin, ENKÄ pidä sitä tyhjänpäiväisenä asiana.

Olen ollut tätä mieltä niin kauan kuin muistan, ja olen keskustellut asiasta abortin vastustajien kanssa. Järkyttävän usein vastustajat vetävät takataskustaan sen saman kortin: ”Olisit eri mieltä, jos sinulla olisi lapsia.” HÄH? Minulla ei ole lapsia, okei, mutta kahden kuukauden päästä on.  Mielipiteeni ei ole muuttunut. Anteeksi, onpas: olen nyt ehkä enemmänkin aborttioikeuden puolella kuin aiemmin.

Minä en harkinnut aborttia. Mutta en ole kyllä törmännyt mihinkään suureen syyhyn, miksi yhtäkkiä en voisi aborttia tehdä, jos en olisi niin onnekas kuin olen (hyvä parisuhde, terve sikiö ja tasapainoinen elämä).

Abortin vastustajathan pitävät sikiötä ihmisenä heti hedelmöityksestä. Ja ilmeisesti kun olen raskaana, minun nyt pitäisi maagisesti olla samaa mieltä tästä… Muttakun en ole! Kylkiluitani rummuttava kaveri ei mielestäni ole vieläkään ihminen, saati sitten silloin kun olisin vielä voinut tehdä abortin yli kuusi viikkoa sitten. Se on ihminen vasta synnyttyään.

Minua ärsyttää suuresti, kun aborttia verrataan murhaan. Se ei ole murha. Ainoastaan ihmisen voi murhata. Abortissa alkio/sikiö poistetaan kohdusta, mikä estää ko. solumuodostelman kehittymisen ihmiseksi. 

Voin suoraan sanoa, että jos tämä vatsassani kasvava sikiö olisi ollut pahasti vammainen, elämäntilanteeni radikaalisti erilainen tai koko raskaus raiskauksen tulos, olisin hyvin mahdollisesti tehnyt abortin.  Se olisi varmasti jättänyt elämääni jäljet ja olisin voinut  masentua tms.  Mutta uskon että tuossa tilanteessa lapsen synnyttäminen olisi ollut sekä minulle, että syntyneelle lapselle huonompi vaihtoehto, kuin abortti.