”Kumpaa sä toivot?”
”Ihan sama kunhan on terve.”

Olen valitettavasti ollut ihan yhtä tylsä ja kliseinen kuin kaikki muutkin, ja vastannut sukupuolikysymyksiin yllämainitun nuivasti. Molemmissa sukupuolissa kuitenkin on puolensa, poikien kanssa on kivempi leikkiä (kun itsekin oli poikatyttö) ja tytöt on ehkä tepevämpiä.

Ultraäänireissusta jäi käteen myös tieto siitä, että Syntymätön on poika. Reipas nuori mies.

Minä: Näkeekö siitä, onko se tyttö vai poika?
Hoitaja: Ootas… se on…. poika!
Isukki: JES!….
Minä: *nauraa ääneen* Sähän sanoit, että ihan sama.
Isukki: Mä olisin varmaan kyllä sanonut JES! vaikka se ois ollu tyttökin.

Se, että muksu on ihminen, siis riitti. Tutkimuksessa ei myöskään huomattu mitään vaivoja tai poikkeavuuksia, eli ihan terve kaveri. Poistuimme neuvolasta varsin tyytyväisenä.

Minä olin nähnyt unta, että Syntymätön oli tyttö, mutta mitään preferenssejä minulla ei ollut. Lähinnä pelkäsin, että jos se on tyttö, niin siitä tulee joku raivostuttava prinsessapissis, enkä tiedä yhtään miten siihen suhtautua. Olen kuitenkin hyvin varma siitä, että vaikka se olisi millainen tyyppi vaan, niin jollain lailla en osaa suhtautua siihen kuitenkaan. Eli samapa tuo.

Mies selitteli automatkalla kotiin, että mikä hänen fiiliksensä sukupuolikysymyksestä oli.

”Ainoo mua tyydyttävä ratkasu olisi ollut se, että sielä ois ollut kaksoset, joista toinen olisi tyttö ja toinen poika. Koska nyt on sillein ”JEE, tulee poika” mut toisaalta sit taas ”Harmi, ku ei ollut tyttö””.

Niimpä kai sitten.