Parasta raskaudessa tähän mennessä ehdottomasti: Ihmisille kertominen.
Kuten edellisessä postauksessani mainitsen, en ole reagoinut raskauteen tunteellisesti, enkä ole ihan intopiukeena hypistelemässä vauvanvaatteita. Mutta kaikki muut ovat!

Omalle ja miehen äidille uutiset kerrottiin kasvotusten raskaustestiä seuraavana päivänä. Molempien silmissä pilkahti onnenkyyneleet ja ilo oli käsinkosketeltavaa. Oman äitini tapauksessa on vielä ensimmäinen lapsenlapsi, ja voin sanoa, että se nainen ihan oikeasti hytisi onnesta!

Tällä lapsella on yhteensä 4 pappaa ja 3 mummoa, koska sekä omat, että miehen vanhemmat ovat eronneet. Jokainen isovanhempi on iloinen, kiinnostunut ja välillä ehkä liiankin huolehtivainen. Ja koska itse en ole edelleenkään hykerrellyt ilosta tämän asian takia, on hienoa huomata, että muksulla tulee näitä hösöttäjiä olemaan kuitenkin ihan riittämiin.

Ehkä minun järkeilevä tapa suhtautua asioihin on lapsellekin mukavaa vaihtelua. Syyllisyydentunto ei paina enää, koska en usko siihen, että kaikkien mammojen tulee olla pullantuoksuisia.

ps. Paras reaktio oli auttamatta omalta isältäni, jolle soitin heti kunhan miehelleni olin kertonut.
”Moikka. Sellasta mä vaan, että… mä olen raskaana”
”No voooi vittu! eheheheheheheheheheheheheh…..just.”
Isä on myös erittäin iloinen, mutta repesipä kuitenkin ajatukselle. HÄn kun sattuu tietämään, että tyttärensä ei ole sieltä pullantuoksuisimmasta päästä.