Kuinka monta näistä varoituksista olet kuullut?

Sitten kun lapsi syntyy…

a) et enää näe kavereita

b) et enää nuku

c) et ikinä enää pelaa tietokonetta (nörttiperheen erikoinen)

d) et enää ikinä pääse kaljalle

e) et ikinä enää harrasta seksiä

f) sinulla ei jää aikaa itselle, tai ainakaan parisuhteelle

Kun tulin raskaaksi, kaikki aloittivat massiivisen elämän hankaluuksien paraatin. Ylläolevien varoitusten lisäksi kuulin luonnollisesti kaikki kauhuskenaariot raskauden vaikutuksista. Ja miehelleni selvitettiin, kuinka hirvee mulkvisti hänen ,muuten niin hurmaavasta, vaimostaan kuoriutuisi. Pelottavinta näissä hirveyksiä latelevissa ihmisissä oli se, että heillä kaikilla oli lapsia. Ja lopulta kaikki olivat väärässä. Raskauteni meni ihan ilman ongelmia, synnytys oli lähinnä tylsää, vauva ei itkeskele, nukkuu alle kolmikuukautisena välillä 6h yöunia, enkä ole kuopannut koko sosiaalista elämääni. Meillä tietenkin kävi hyvä tuuri, kun ongelmia ei ollut. Mutta olen vahvasti sitä mieltä, että kyllä kysymys on myös asenteesta. TAI sitten kaikki muut maailman lapset on ihan vitun karmeita äpäriä.

Minulla on teoria: Kaikkia lapseen liittyviä asioita mainostetaan lähes poikkeuksellisesti negatiivisemman kautta. Miksi? Että niihin ongelmiin voisi varautua? Että ei tulisi yllätyksenä? Että voisi jo etukäteen ratkaista mahdollisia ongelmia? Joo, ihan näppärä ajatus. Muttakun se ei tunnu toimivan. Minusta tuntuu, että kaikki vanhemmuudella pelottelu johtaa enemmän tai vähemmän siihen, että vanhemmuuden odotetaan olevan yhtä helvettiä. Mitä se toki voi olla, mutta harvemmin (ainakaan ihan läpikotaisin) on. Siitä syntyy turhaa stressiä, ja mikä pahinta se luo negatiivista vanhemmuutta. Siis sitä, että luovutaan kaikesta kivasta ja maksimoidaan kurjuus, koska eletään siinä käsityksessä, että sellaista hyvä vanhemmuus on. Että pitää olla pikkasen perseestä, koska sitten on luovuttu ja uhrauduttu tarpeeksi lapsen takia.

En tietenkään sano, että mistään ei tulisi luopua, ja elämä pysyy ennallaan lapsesta huolimatta. Mutta kyllä minusta on väärin ajatella, että kaikesta on luovuttava ihan vaan koska.

Ei varmaan satuttaisi ketään luoda vähän positiivisempaa kuvaa vanhemmuudesta.