Minä ja mieheni emme kuulu kirkkoon, vaikka mieheni uskookin jonkilaiseen jumalaan. Tästä syystä kastejuhla vs. nimiäiset-aihe ei ollut ihan yksioikoinen. Koska jumalattomuus on minulle tärkeämpi asia kuin jumala miehelle, päädyimme kuitenkin nimiäisiin. Poika saa itse aikanaan päättää, jos kirkkoontua haluaa.

Tästä kuitenkin seurasi pieni dilemma. Kuinka se nimijuhla sitten toimitetaan, kun ei ole sitä tuttua seremoniaa? Missä välissä syyään ja missä välissä juuan kahvia? Koska olen kuitenkin hyvin neuvokas tyyppi (osaan käyttää googlea) ja omaan jonkilaisen huumorintajun, nimiäisistä tuli kuitenkin ihan hauska juhla.

Kastejuhlassahan pappi puhuu pitkään ja kertoo sitten lapsen nimen. Meillä pelattiin pojan nimestä hirsipuuta. Vääjäsimme pelistä kaikki, jotka jo tiesivät pojan nimen (toinen kummi oli arvannut, ja minun porukat kuulivat nimen kun kerroin sen muutamaa tuntia aiemmin ambulanssimiehille) ja loput vieraat jaettiin kahteen joukkueeseen.

Vieraat arvuuttelivat vuorotellen kirjaimia pojan nimestä, ja lopulta toinen joukkue sai arvata kun uskoi tietävänsä kaikki nimet. Arvailua oli hauska tutkailla, koska suurinosa oli arvellut pojan nimeksi aivan jotain muuta! Lisähupia loi appiukko, joka ei osannut pitää arvailujaan omanatietonaan, minkä takia jouduimme diskaamaan hänet loppumetreillä.

Kun nimi oli arvattu ja julkistettu, hirsipuu pahviin piirrettiin iloinen vauvan naama, ja kaikki vieraat kirjoittivat pojalle terveisensä. Pahvi säilytettiin ikäänkuin vieraskirjana. 

Tämän jälkeen Kummit lukivat vapaamuotoiset kummitodistuksensa, joihin olimme kirjanneet jokaiselle pari henkilökohtaista vastuualuetta. Uskonnossa kummi on vastuussa lapsen uskonnollisesta kasvatuksesta, mutta meidän kummimme ovat vastuussa mm. matikan läksyistä, positiivisesta elämänasenteesta ja ATK-tuesta. Kummitodistukset allekirjoitettiin ja kummit saivat omat kappaleet, ja säästimme pojalle toiset.

Tämän jälkeen syötiin vähän suolaista ja sitten minun tekemiäni kakkuja (gluteeniton ja vähälaktoosinen, ja oli aivan sairaan hyvää!). Vaikka poika ei sattuneesta syystä ollut itse paikalla, pidimme oikein muikeat juhlat ja nauroimme niin paljon, että vedet tuli silmistä. Kun lapsi on teholla, on hyvä huomata, että hänestä ja hänen vanhemmistaan välitetään oikein kovasti.

ps. nimiäisseremoniaideani saa pölliä aivan vapaasti.