Poikani syntyi 7 viikkoa etuajassa. Mitään komplikaatioita ei ollut, poika vaan halusi maailmaan mahdollisimman nopeasti. Synnytyksessä oli lähellä, ettei mennyt hätäsektioksi, koska pojan sydänäänet tippuivat jokasupistuksella, mutta poika syntyi lopulta ihan tavalliseen tapaan ja Apgar-pisteet olivat tiukat 9. Naureskelin, että pojan (kuten äitinsäkin) keskiarvoa laski varmasti se Käyttäytyminen ja Huolellisuus.

Poika on nyt puolitoista viikkoa vanha. Hän asuu yhä sairaalassa, sillä alle 35vko (ikä lasketaan yhä raskausviikoissa) keskosia ei mielellään päästetä kotiin. Poika on aina hengittänyt omillaan eikä ole tarvinnut mitään lääkitystä. Kotiinpääsyn esteenä on nyt iän lisäksi ainoastaan syömisessä tapahtuva pieni ajoittainen happivaje. Poika syö niin innoissaan, että unohtaa välillä hengittää. Mitään dramaattista ei siis tässäkään.

Olen erittäin onnekas, että lapseni on syntynyt hämmästyttävän terveenä ja vahvana, eikä minun tarvitse kärvistellä huolesta kotona. Voin rauhallisin mielin nukkua ja toipua synnytyksestä, sillä tiedän ettei pojulla ole hätää. Oulun Yliopistollisen Sairaalan osasto 55, kiitos teille siitä.

Ja olen ihan satavarma, että olen valmiinpi kaikkeen arkirumbaan ja yövalvomisiin, kun nyt saan itse nukkua ja toipua ihan rauhassa.
Mutta kyllähän tuo sairaalassa ravaaminen (kaksi kertaa päivässä noin 3-4h kerrallaan) ottaa voimille, ja sieltä lähteminen alkaa olemaan raskasta. Pojan haluaisi kotiin!