Raskaana, ei invalidi

”Jaksatsä? Pärjäätsä?”

Sanat, jotka kuulen päivittäin työssäni ja myös vapaa-ajallani, koska teen tällä hetkellä työtä tarjoilijana.

Olen seitsemännellä kuulla raskaana, mahani on vielä hyvin pieni ja jaksamiseni parempi kuin koskaan uskalsin kuvitella, Silti minua kohdellaan välillä kuin invalidia tai vähintään sairasta. Työkaverit, ystävät ja anoppi pitävät uskomattomana, että jaksan olla jaloillani 6 tuntia päivässä ja nostella muutaman kilon ruokapakkeja.

Kun sanon ”Ei tunnu missään.”, tarkoitan sitä. Olen raskaana, en  invalidi, eikä normaali päivätyö ole millään lailla haastavaa. En yritä olla marttyyri, minä ihan oikeasti jaksan ihan yhtä hyvin kuin silloin, kun en odottanut lasta. Kyllä minä sanon sitten, kun en jaksa. (Vaikka uskon, että olen sitä ennen jo jäänyt ”pakolliselle” äitiyslomalle. )

Noooh, pakkohan se on myöntää, että jalkani saattavat olla hyvin turvoksissa iltaisin työpäivän jälkeen. Mutta arvatkaapas mitä? Niin ne ovat vaikka en kävisikään töissä!