Want a massage?

Parasta mitä Thaimaassa voi tehdä, ainakin sateisella säällä, on ottaa thaihieronta. Ja koska trooppiset myrskyt ovat viime aikoina riepotelleet Koh Lantaa ja sateisella rannalla loikoileminen on turhaa, olen vaihtanut auringonoton hierontaan.

En kuitenkaan suostu menemään möyhittäväksi mihin tahansa paikkaan, vaan otan hierontani yhdessä ja samassa paikassa, mieluiten vielä samalla hierojalla, eli mamalla. Vakiopaikkani nimi on Serenity ja se ei ole mikään tavallinen valokaapelilla koristettu hierontapulju tai rannalle kyhätty bambuhökkeli, vaan oikea spa.

serenity2.jpg

This is where the magic happens.

Serenityssä asiakkaalle annetaan mukavat hierontavaatteet ja hoidot tapahtuvat ilmastoiduissa huoneissa. Paikka tarjoaa kaikenlaisia hoitoja erilaisista hieronnoista kasvohoitoihin ja manikyyreihin, mutta itse olen hurahtanut niin pahasti perinteiseen, buddhalaisiin oppeihin perustuvaan thaihierontaan, etten ole malttanut ollenkaan kokeilla muita hoitoja.

Täytyy kuitenkin tunnustaa, että ensimmäisen hierontakerran jälkeen olin hieman pettynyt. Hieronta oli kyllä mukavan rauhoittavaa, mutta koska tykkään vähän kovemmista otteista, jäin kaipaamaan pientä tuskaa, jota hyvä hieronta mielestäni aiheuttaa. Nykyään mun mama tietää kyllä mistä tykkään, ja osaa laittaa neiti snorklaajan kropan kuntoon.

Tunnin mittaisessa käsittelyssä Mama kääntää ja vääntää ja painelee niin, että vesi valuu silmistä. Ja juuri kun luulen, että kropan solmut alkavat olla avatut, löytää mama uusia kipupaikkoja. Mama tietää, että minua saa runnoa kunnolla ja homman extreme-taso kasvaakin kerta kerralta. Tahtoisin joskus kuvata videolle miltä touhu näyttää, sillä välillä on täysin mahdotonta sanoa mitä mama tekee, niin kummallisiin asentoihin hän minut asettelee.

serenity1.jpg

Nam nam, hieronnan jälkeen tarjoillaan makeita ja maukkaita hedelmiä.

Taikinoinnin päättää niska-hartiaseudun hieronta, eikä mama paljon sääli kivusta huokailevaa tyttöstä. Kun viimeinenkin alueelta löytyvä kivi on moukaroitu, ohjaa mama minut terassille, jossa voi chillailla vielä hetkisen vihreää teetä ja makeita hedelmiä nauttien. Päivän paras hetki ei kuitenkaan voi kestää koko päivää ja lopulta rentoutuneen snorklaajan on palattava takaisin ulos sateiden riepoteltavaksi.

Hyvinvointi Hyvä olo Mieli Opiskelu

Att åka moppe

Täytyy heti alkuun ilmoittaa, että periaatteessa en todellakaan kannata yksityisautoilua, mutta täytyy myös tunnustaa, että toisaalta rakastan sitä.

Tai tässä tapauksessa rakastan yksityismopoilua. Aion siis kertoa teille suuresta rakkaudestani Honda Wave 110:stä ja mopolla kurvaamisen ihanuudesta.

moppe.jpg

Rakastan myös aika paljon mun kypärää.

Täällä Lantalla ei pärjää päiväkään ilman mopoa ja taitan kaikki matkat tyylikkään mustalla menopelilläni. Ajan lähes joka päivä vajaan 20 kilometrin matkan kotoa veneelle ja takaisin. Noista hetkistä on tullut päivän lempihetkiäni. Saan ajella omassa rauhassa, kuunnella hyvää musiikkia ja mietiskellä. Matka on pitkä, joten näiden kuukausien aikana olen ehtinyt pohtimaan sitä sun tätä.

Kokeilin jonkin aikaa yhteismatkustusta työkaverini kanssa. Ajattelimme säästää luontoa ja bensaa taittamalla työmatkat yhdessä. Parin viikon jälkeen tajusin kuitenkin, että nautin liikaa omasta ajastani mopon päällä, joten hautasimme jalon ajatuksen kimppakyydistä. Nyt viiletän matkat onnellisena ihan omassa seurassani.

Mutta ongelmiakin on ollut. Alussa ajaminen pelotti eikä mopo oikein pysynyt hanskassa. Kaaduinkin kerran, kun kuopat yllättivät mutkaisella tiellä. Työkaverit vitsailivat, ettei minun pitäisi ollenkaan ajaa mopoa ja mokailuistani tuli yleinen vitsi. Nykyään kuitenkin ajelen varovasti ja tunnen jo Lantan molemmat kaksi tietä sen verran hyvin, etteivät kuopat enää pääse yllättämään.

Helsingissä katselin aina ruuhkabussin ikkunasta yksityisautoilijoita pahalla silmällä. Mielestäni oli käsittämätöntä, että lähestulkoon poikkeuksetta jokaisessa autossa istui aina vain yksi ihminen. Nyt ymmärrän miksi ihmiset haluavat taittaa työmatkansa yksin omalla autollaan ja joudun ehkä vähän muuttamaan tuomitsevaa asennettani. Onneksi tuleva työpaikkani Helsingissä on kävelymatkan päässä kodistani, muuten joutuisin ehkä ostamaan auton. Tai mopon.

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään Vastuullisuus