Ystäviä ja vadelmia

Heipparallaa!

Täytyy sanoa, että tänään oli aivan loistava päivä. Kahdestakin syystä.

Oli mahtava nähdä pitkästä aikaa koulukaveriani Riittaa. Hän ilmoitti eilen, että oli ostanut itsellensä kahvakuulan ja minähän tietysti innostuin heti! Kävin sitten tänää Riitan pyynnöstä opastamassa hänelle muutaman liikkeen joita hän voi ryhtyä tekemään kotona, kun aikaa on. Hetken kuitenkin eilen mietin, että mitäköhän nämä liikkeet voisi olla. Ystävälläni kuitenkin pyörätuoli ja jaloissa jonkinlainen rakenteellinen erillaisuus muiden ihmisten jalkoihin. Täyty sanoa, että haastavaa. Itse en omaa mitään personal treiner taustaa, mutta hetken siinä miettiessäni sain rakennettua pari lihaskuntoa vahvistavaa treeniä Riitalle. Pakko kyllä sanoa, että tämä mimmi ansaitsee ison hatun noston positiivisuudestaan, sinnikyydestään ja ennen kaikkea siitä, että osaa olla… Tai voisiko sanoa, pystyy olemaan oma itsensä kaikesta huolimatta mitä muutoksia elämä on eteen tuonut. Häntä arvostan suuresti! Ja mahtava nähdä, että mä olen vaikuttanut häneen sen verran, että uskaltaa multa kysyä neuvoa tuon kahvakuulan kanssa.

Mahtava päivä siis Kyröskoskella tänään. Enkä lähtenyt tyhjin käsin.  Sain myös vadelmia mukaani, jotka Riitan mies Sami oli käynyt poimimassa metsästä. Ja niitä tässä parhaillaan nautin iltapalan muodossa.

Ainiin!! Lankutin tänää treenin jälkeen minuutin verran. Siis minuutin!! Hyvä, kun projektini alussa pystyin edes 10 sekuntia lankuttaan. Niin mahtava fiilis! Peukku sille 🙂

Tästä jatketaan kohti uusia tavoitteita.. Ensiviikolla voikin kaivaa jo matkalaukun esiin kaapista ja suunnitella pakkaamista… Turkin Marmaris odottaa.. Toisaalta jännittää miten meikäläisen käy sillä reissulla. Toivottavasti onnistun löytään terveellisiä vaihtoehtoja ruoan suhteen.

Muistakaa, että jos kaikki menisi päin pyllyä niin aina on olemassa edes yksi hyvä ystävä johon tukeutua ja jolle voit uskoutua. Minulle se on Riitta :)