Yy kaa koo!

Ensimmäiset kaksi päivää elämäntaparemontin aloitusta takana. Paljon puhetta aiheesta ja ihan konkreettisia tekojakin. Onneksi en itse pysty samalla tarkistamaan tuota laatimaani muutoslistaa, ettei riittämättömyyden aalto lyö ylitse. Olen yrittänyt tehdä vuorokauteen jonkinlaisia raameja joiden mukaan edetä. Jos niistä vahingossa tulisi vaikka tapa toimia pidemmäksikin aikaa. 

Aamut olen aloittanut puolen litran vesimukin kanssa niin, että lääkkeet ja hedelmäkapselit menee siinä heittäen alas. Siinä välissä olen käynyt sitten käyttämässä koirat ulkona ja tarkistamassa kaviollisten määrän ja elollisuusasteen jolloin se silmät puoliummessa kuuden voileivän tekeminen tulee ohitettua ja ajatukset aamunälästä harhautettua. Aamutalleilun jälkeen laitan kahvin tippumaan ja alan loihtia itsestäni ihmisen näköistä töihin lähtöä varten koiranpennun roikkuessa akillesjänteessä. Aamupalavaihtoehtona on maustamaton jogurtti pakastettujen marjojen kanssa tai kaurapuuro. Ja kahvia maidon kanssa. Sitten reippaasti tarhoissa olevat koirat sisähommiin ja pentukoira käymään pissillä ennen töihin köröttelyä. Yksi lupaus oli pitää vesipulloa mukana töissä ja lisätä veden juomista joka välissä. Kumpanakin päivänä olen juonut litran vettä töissä ja puoli litraa vielä lounaan yhteydessä vettä/kahvia. Hyvä tyttö! 

Lounaan suhteen tein sellaisen tempun, että ostin työpaikan lounasravintolasta pelkän salaattilounaan. Olen kuitenkin sen verran sääntösuomen kasvatti, että salaatissa pysyminen on huomattavasti helpompaa kun ei ole maksanut muusta kuin salaatista. Tänään oli paha paikka kun jälkiruokana oli joku ihana mehevä suklaakakku, mutta kurkkua kuristaen valitsin sen marjarahkan kahvin kaveriksi. Ja oikeasti olin ylpeä itsestäni, että en juossut hakemaan sitä kakkua vaikka muut pöydässä söivät sitä. Eikä se tottapuhuen enää sen sisäisen mielitekokeskustelun jälkeen haitannut yhtään. En edes kuolannut rinnuksilleni tai mykistynyt tuijottamaan kun kakkupalat upposivat hoikempien suihin. 

Päivällisen suhteen olen nyt kahtena päivänä selvinnyt hyvin sillä, että teen ruoan valmiiksi ja otan pikkuannoksen ennenkuin häviän ulos ja tallihommiin. Vettä reilusti ennen pikkuannosta ja vihanneskapselit veden ja lääkkeiden kanssa. Hetki aikaa miettiä, että mahassa on jotain ennen syömistä. Hitto se oikeasti toimii. Nyt tallista tulon jälkeen ei oikeasti enää tee mieli syödä ja käännytin juuri kaksi miehen minulle tekemää tuoretta ruisleipäviipaletta pois. Uskomatonta! 

Iltapalaksi ehkä toinen niistä ruisleipäviipaleista juustolla vissyn kanssa ja sitten vielä marjoja kapselista niin tulee hyvä mieli. 

Eli siis ensimmäisinä tarkastelunpaikkoina ovat olleet riittävä vedensaanti, järkevä ruokaileminen ja ruokavalion muuttaminen järkevämpien yksittäisten valintojen kautta terveempään suuntaan. Huomenna ajattelin käydä kysymässä vaa´alta mitä kaksi vuorokautta järkevää elämää on tehneet elimistöön pöhöttyneille nesteille. Ainakin olo tuntuu oikeasti jo nyt asteen paremmalta. Voi kun tämä into ja tahdonvoima kantaisi nyt pitkälle. Ja sehän kantaa. Juuri kehotin kollegaani kieltämään isimuodot ja olemaan jämäkämpi. 😀 Kohta alan opettelemaan kuvien lisäämistä tänne ja alan ottaa väliaikaotoksia.

Pus pus! 

 

 

Kommentit (1)
  1. Tuo vedenjuonti on pieni mutta niin tärkeä juttu! Itseni opetin siihen että aina kun juon kupin kahvia, vedän perään kupin vettä, muutama päivä piti muistuttaa ja nyt se on jo automaatio, kroppa ihan vaatii sitä kahvin jälkeen 🙂 Tämä siis muun vedenjuonnin lisänä.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *