Ajatuksia raskaudesta ja tulevan isän isyyspakkaus

Huomenna tulee 32 viikkoa raskausaikaa täyteen. Hurjaa. Enää siis luultavimmin 8-10 viikkoa edessä taivalta tämän pallomahan kanssa. Raskaus on sujunut niin seesteisesti, että uskon syksyllä jo ikävöiväni omalla tavallaan tätä aikaa. On tämä sen verran ihmeellistä ja elämää mullistavaa ollut. Olen ollut onnekas, sillä en ole kärsinyt minkäänlaisesta pahoinvoinnista, lukuunottamatta alkuraskauden aamuheikotuksia ja -pyörrytyksiä. Olen voinut kaikinpuolin muutenkin todella hyvin. 

Joka ilta jaksan ihmetellä loputtomia potkuja ja liikkeitä mahani pinnassa ja miettiä millainen tyyppi ja luonne sieltä on valmistumassa. Vahvalta ja vilkkaalta hän ainakin vaikuttaa liikkeistä päätellen. Tälläkin hetkellä hän treenaa ilmeisesti saksipotkuja tulevaa jalkapalloharrastustaan varten. Kaveripiirissä on sen verran samanikäisiä poikia, että kohta meillä on jo oma jalkapallojoukkuekin kasassa. Toivon hänen perivänkin urheilullisuuden lisäksi isänsä puolelta musikaalisuuden, älykkyyden ja luovuuden. Omalta puolelta toivon hänen omaavan herkkyyden, tunteiden näyttämisen ja periksi antamattomuuden. Neitsyt hänestä mitä ilmeisemmin on horoskoopiltaan tulossa, joten näiden viimeiseksi mainittujen luulisi toteutuvankin ainakin joissakin määrin.. 🙂

Ainut asia, jonka olen huomannut muuttuneen raskausaikana suurelta osin, on liikunnan vähentyminen. Siitä olen ollut harmissani, mutta pyrkinyt olemaan kuitenkin armollinen itselleni. Liikunta lopahti talvella ja keväällä täysin, kun väsymys vei voiton. Siitä olikin sitten vaikea lähteä taas liikkeelle. Kaipuu esimerkiksi hikisille juoksulenkeille on valtava näinä lämpöisinä kesäpäivinä, mutta hitaammat kävelylenkit ovat saaneet riittää lähiaikoina. En tietenkään syytä raskautta liikunnan vähyydestä, vaan ihan myös omaa laiskuuttani. Pyrin nyt kuitenkin liikkumaan niissä muodoissa, kun kehoni kanssa pystyn ja jaksan ja kun tämä kaveri on putkahtanut maailmaan, toivon pääseväni liikkumaan taas monimuotoisemmin. 

En malta odottaa, että tavataan tämä meidän pieni ihme. Elämä ja arki tulee muuttumaan vielä täysin entisestään, mutta otan sen kaiken vastaan avosylin ja intoa puhkuen. Uskon jo nyt, että mikään väsymyksen tasokaan ei voi viedä sitä ilon ja rakkauden tunnetta, minkä tämä uusi perheenjäsen tuo tullessaan. Kantaen uutta perheenjäsentämme joka päivä mukanani, tunnen olevani etuoikeutettu verrattuna tulevaan isään. Halusin muistaa häntä syntymäpäivänään lahjalla, joka konkretisoisi hieman hänenkin tulevaa uutta arkea ja tärkeyttä rinnallani. Kokosin hänelle siis isyyspakkauksen, joka sisältää kaikenlaista tarpeellista uuden elämän alkuvaiheisiin sekä heidän isä-poika-yhteyden luomiseen. 

Pakkaus sisälsi muun muassa:

• vauvakirjoja yhteisiin lukuhetkiin
• vaippoja
• erilaisia vauvan hoitotuotteita
• tutteja
• korvatulpat, jotta herkkäuninen isä saisi nukuttua
• multivitamiineja isän hyvinvointia ja jaksamista ajatellen
• kylpyankkoja mukaviin yhteisiin iltakylpyhetkiin
• pieni jalkapallo yhteisiin leikkihetkiin
• isän lemppari suklaata ja pari erikoisolutta isän rentoutumishetkiin
• vahvaa kahvia pitämään mielen virkeänä väsymyksen uhatessa
• äidinmaidonkorviketta äidin poistuessa hetkeksi kodin ulkopuolelle
• vauvan niistäjä nuhan yllättäessä
• sukkia ja kuolalappu
• söpöjä laastareita pipin sattuessa joko isälle tai vauvalle

Tuleva isä taisi tykätä paketista ja ajatuksesta. Pakettia oli myös hauska koota ja miettiä mitä juuri tämä tuleva isä voisi tarvita uuden arjen keskellä. Oma äitiyspakkaus oli täynnä vaatetta ja koska olen ehtinyt vauvan vaatekertaa kasaamaan jo ihan reippaalla kädellä, päätin jättää tekstiilit tästä pakkauksesta vähemmälle.

Olen ollut nyt itse viikon kesälomalla ja yllätyksekseni pääsin lomamoodiin aivan samointein. Jo toisena lomapäivänä olin sekaisin päivistä. Tämän kuluneen viikon olen ottanut ihan iisisti. Olen nukkunut paljon, käynyt päiväkävelyillä, kierrellyt kirppareita ja järkkäillyt kotia. Kunhan tuo toinenkin pääsee aloittamaan ansaitun lomansa, taidetaan lähteä kiertelemään kesämökkejä ja mahdollisesti pienelle road tripillekin ihan uusiin maisemiin johonkin päin Suomea. 

Vaikka innolla odotankin jo uutta arkea, haluan ottaa tästä kesästä ja lomasta kaiken irti, tehden asioita joista tykkään ja nauttien vielä yhtenä kappaleena olosta. Päivä kerrallaan ja pienistä asioista iloiten. Kesä menee kuitenkin nopeasti, joten joka hetkestä pitää nauttia. Lähdenkin tästä nyt tapaamaan ystävää ja hänen ihanaa tytärtään Seurasaareen ja viettämään mukavaa kesäpäivää heidän seurassaan. 

Ihanaa tiistaita kaikille!

– R –