Lomakuulumisia kevyempien omenamuffinssien kera

Loma on jotenkin ehtinyt jo loppupuolelle. Viikko enää jäljellä. Mitenkäs tämä nyt näin nopeasti taas meni?

Alkuloma vilahti sujahtaen ohi kotia laittaen ja järjestäen sekä rauhallisista aamuista (ja koko loppupäivistä) nauttien. Vessan maalausprojekti on edelleenkin aloittamatta, vaikka se oli tarkoitus hoitaa heti alta pois. Noh, ehtiihän sen vielä…  

 

 

Loma käynnistettiin virallisesti ystäväporukalla Holiday-ravintolassa hyvästä ruoasta ja loistavasta seurasta nauttien, jonka jälkeen jatkoimme Uspenskin kallioille hengailemaan ja taltioimaan päivän viimeiset auringonsäteet. Onneksi alkuloma oli sentään mukavan kesäinen. Vapaita on myös vietetty tennistä pelaten, ystäviä nähden ja mökkeillen. Mökillä oli tietysti pakko myös päästä sieneen ja olipahan kyllä metsät täynnä ihania sieniä. Sieniretki vain sai hieman jännittävän käänteen, kun toinen puoliskoni juoksi viereen ja kuiskasi nähneensä ja kuulleensa suuren ruskeanharmaan eläimen. Eipä siinä jääty lähempää tutkimaan, mikä se oli, mutta tietysti ensimmäisenä mielessä oli karhu. Hui! Napsin vain äkkiä vieressä olevat kanttarellit juuri löydetyltä valtavalta mättäältä ja tutisevin jaloin lähdin juoksemaan mökkiä kohti, joka ei aivan vieressä kuitenkaan ollut. Ihan heti en kyllä siihen metsään uskalla mennä uudestaan, vaikka varmuutta otuksen lajista ei tullutkaan. 

Mökkeilyn jälkeen kyllästyimme Suomen epävakaiseen säähän ja otimme äkkilähtölennot aurinkoiseen Sardiniaan, josta palasimme viime yönä. Olipa kyllä oikea ratkaisu lähteä nappaamaan kaikki kesän viimeisetkin D-vitamiinit auringosta, jotta pärjää sitten koko pitkän syksyn ja talven. Toivottavasti tulee yhtä ihana syksy säidenkin puolesta kuin viime syksy. Tällä hetkellä ei vaan näytä ihan yhtä lupaavalta.

Sardinia oli todella kaunis saari, suosittelen! Kiersimme saarta autolla ja lopuksi rauhoituimme lähtökaupunkiin muutamaksi päiväksi. Kerron saaren tarkemmat matkavinkkini lähiaikoina omana postauksena. Nyt ollaan takaisin täällä sateisessa ja yli kymmenen astetta viileämmässä säässä totuttelemassa syksyn tuloon. Huomenna olisi tarkoitus lähteä ystävän kanssa tutkimaan Nuuksion metsäreittejä ja sitten lähdemmekin taas mökille rentoutumaan ennen loman loppumista. 

 

 

 

Tein huomiseksi retkievästä pihan omenasadosta. Täytyy alkaa käyttämään noita omenoita pikkuhiljaa, niitä on nimittäin myöskin jonkinverran kulutettavana. Lomaherkuttelu on ehkä lähtenyt hiukan käsistä, joten tein hitusen kevyempiä muffineja. Ne ovat siis gluteenittomia, maidottomia ja sokerittomia ja maistuvat kuitenkin ihanan meheviltä ja herkullisilta. 

Kevyemmät omenamuffinit (14 kpl)

• 2 dl omenasosetta (n. 10 pienehköä omenaa)
• 4 kananmunaa
• 0,5 dl sulaa kookosöljyä
• 0,5 dl agavesiirappia
• ripaus himalajan suolaa
• 3 tl kanelia
• 2 tl inkiväärijauhetta
• 2 tl kardemummaa
• 1,5 tl ruokasoodaa
• 3 tl psylliumia
• 5 rl kookoshiutaleita
• 5 rl mantelijauhoja

Poista omenista siemenkodat ja viipaloi blenderiin. Surauta soseeksi. 

Sekoita omenasose, kananmunat, agavesiirappi sekä kookosöljy kulhossa taikinaksi. Sekoita kuivat ainekset keskenään eri kulhossa ja kaada taikinan sekaan. Sekoita taikina tasaiseksi ja jaa taikina muffinivuokiin. Suosittelen silikonivuokia, sillä paperisiin jää helposti pohja kiinni. Tämä ei vaikuta kuitenkaan makuun. :) Paina halutessasi omenanpala muffinitaikinan päälle koristeeksi.

Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia. Nauti huumaavasta tuoksusta ja mausta.

 

 

 – R –