En ole mikään varsinainen viherpeukalo, vaikka haluaisin kyllä olla. Tykkään pistää sormet multaan, laittaa pihaa kesäisin ja rakastan kauniita viherkasveja. Ne ovat osa sisustusta, eikä koti olisi mitään ilman niitä. En vain aina saa pidettyä kasveja elossa kovin pitkään. En tiedä mitä tapahtuu, mutta ne joko kuivuvat kasaan (vaikka kastelisin niitä ohjeiden mukaan) tai sitten mätänevät liiasta kastelusta (vaikken tietenkään niitä liikaa kastele..). Mysteeri, iso mysteeri.

Meillä on kuitenkin nyt muutamia kasveja, jotka ovat hengissä edelleen! Ja ovat siis tulleet meille silloin, kun muutimme eli noin puolitoista vuotta sitten. Tämä on jo saavutus. Itseasiassa yksi näistä oikin meillä jo edellisessä kodissamme, joten sehän on viihtynyt seurassamme jo todella pitkään, varmaankin jo yli kaksi vuotta! Ajattelinkin esitellä nämä kasvit, jotta joku samankaltainen viherpeukalo (keskellä kämmentä), kuin minä löytää yhtä pitkänajan kumppanin kotiinsa, ellei ole jo löytänyt. Epäilen, että olen löytänyt kasveja, joita ei saa hengiltä. Paitsi listan viimeinen. Ei sitäkään pitäisi saada tapettua, mutta minäpä onnistuin.

Jättipeikonlehti

Voi jestas. Tämä kasvi sen kun kasvaa, vaikka sitä unohtaisi kastella. Todella suosittu viherkasvi yrittää vallata siis lähes koko kodin. Se kasvattaa onneksi paljon ilmajuuria, joten olen saanut jo muutaman pistokkaan annettua ystävilleni ja äidilleni. Pian heilläkin on yhtä rehevät puskat kotonaan. Kasvia voi huoletta leikellä ja harventaa, sillä se tekee aina uutta vartta siitä, mistä on leikelty. Voisi sanoa, että se oikein riehaantuu harvennuksista. Pian voisi taas olla sadonkorjuun aika. Mutta tosiaan, vaikka olen saattanut unohtaa kastella peikonlehteä pidemmänkin aikaa, se silti porskuttaa vaan eteenpäin, eikä ole kertaakaan näyttänyt nuukahtaneelta. Helppohoitoinen siis. Kauniskin vielä.

Jonkin sortin Tyräkki

Se on ”hieman” kasvanut. Tullessaan Tyräkillä oli pituutta noin puolet nykyisestä. Olenkohan kastellut sitä hieman liikaa? No, mutta hengissä edelleen. Taitaapi kuulua kaktuskasveihin (korjatkaa jos olen väärässä!), joten melko helppohoitoinen siis. Olen kyllä saanut myös joitain kaktuksiakin tapettua, vaikka niistä sanotaan ettei niitä saisi millään kuolemaan.  Älkää kertoko muille kasveillemme, mutta tämä on minun oma lemppari. Tykkään sen väreistä ja ulkomuodosta, tosin pituuskasvun se saisi pian kyllä lopettaa…

Palmuvehka

Palmuvehkamme on kyllä sitkeää sorttia. Hänet hankin meille alakerran kukkakaupasta Kruununhaasta, kun siellä vielä asuimme. Hän on siis pitkäikäisin tästä porukasta. Kertonee helppoudestaan. Oli päivä, kun meinasin hänet menettää, mutta sitten sain vehkan vielä virkoamaan, eikä ongelmia sen jälkeen ole eteemme tullut. Hän viettää aikansa meillä tällä hetkellä alakerran kylpyhuoneessa, joten saanee nyt aikaisempaakin harvemmin vettä. Viihtyy siellä kuitenkin yksikseen vallan mainiosti, vaikkei päivänvaloa näe.

Avokadopuu

Ette muuten arvaa, olen kasvattanut tämän hassunhauskan kaverin aivan alusta asti itse. Siis ihan siemenestä saakka. Ja siinä se nyt sitten on, avokadopuu. Kovin on hento, mutta komea silti. En odota tältä paljoa, tai ainakaan itse hedelmiä, mutta tunnearvoa ”puulla” on sitäkin enemmän. Ja ihan hauskan näköinenkin se on. Eikä niin vaikea kasvattaakaan. Pitkää pinnaa tosin projekti vaatii aluksi, sillä siementä tulee pitää vedessä muutamia kuukausia, ennenkuin mitään alkaa tapahtua. Sitten kuin tyhjästä, siemen halkeaa ja juuret sekä varsi tulevat esiin. Pian jo lehdetkin näkyvät. Sitten on aika laittaa kasvi multaan. Avokadopuu on nyt noin puolitoistavuotias ja aikas iso se jo onkin. Välillä se tosin näyttää masentuneen Suomen keleihin, mutta auringon pilkahtaessa esiin, hän on hyvinkin terhakas. Suosittelen kokeilemaan kasvatusta vaikka ihan vain testiksikin. Hauskaa puuhaa!

Uusin tulokas – Kilpipilea

Uusin viherkasvijäsenemme on tämä blogimaailmassakin tunnettu upea Kilpipilea. Tämä on asunut meillä vasta muutaman kuukauden ajan, joten ihan vielä en uskalla hehkuttaa, miten helppo asuinkumppani se on. Pyöreät lehdet tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen ja niin se muutti meille. Toivottavasti tämä upeus kasvaa rinnallamme pitkään. Yritän muistaa kastella sitä säännöllisesti.

Rahapuu – R.I.P.

Jouduin hyvästelemään pitkän ajan ystäväni, Rahapuun ihan taannoin. Se oli jo elänyt pitkän elämän (ainakin 5 vuotta) ja luulin sen olevan koko elämäni aikainen kumppani, mutta sitten eräänä päivänä se vain kuukahti pois. Rahapuu eli kodissamme Jättipeikonlehden rinnalla, mutta taisi kokea olonsa kovin pieneksi sen vieressä, eikä jaksanut pullistella enää. Otin viimetipassa siitä muutaman vielä hengissä olleen lehden ja laitoin veteen, toivoen, että ne juurtuisivat. Toivoa vielä on, sillä näen jo pari pientä juurenalkua vesilasissa. Ehkäpä saan vielä herätettyä sen henkiin uuteen elämään.

Sellaisia viherkämppiksiä meillä. Pitkää ikää heille toivoen,

– R –