Viherkasvit, jotka olen saanut pidettyä hengissä (yllättävän pitkään)

En ole mikään varsinainen viherpeukalo, vaikka haluaisin kyllä olla. Tykkään pistää sormet multaan, laittaa pihaa kesäisin ja rakastan kauniita viherkasveja. Ne ovat osa sisustusta, eikä koti olisi mitään ilman niitä. En vain aina saa pidettyä kasveja elossa kovin pitkään. En tiedä mitä tapahtuu, mutta ne joko kuivuvat kasaan (vaikka kastelisin niitä ohjeiden mukaan) tai sitten mätänevät liiasta kastelusta (vaikken tietenkään niitä liikaa kastele..). Mysteeri, iso mysteeri.

Meillä on kuitenkin nyt muutamia kasveja, jotka ovat hengissä edelleen! Ja ovat siis tulleet meille silloin, kun muutimme eli noin puolitoista vuotta sitten. Tämä on jo saavutus. Itseasiassa yksi näistä oikin meillä jo edellisessä kodissamme, joten sehän on viihtynyt seurassamme jo todella pitkään, varmaankin jo yli kaksi vuotta! Ajattelinkin esitellä nämä kasvit, jotta joku samankaltainen viherpeukalo (keskellä kämmentä), kuin minä löytää yhtä pitkänajan kumppanin kotiinsa, ellei ole jo löytänyt. Epäilen, että olen löytänyt kasveja, joita ei saa hengiltä. Paitsi listan viimeinen. Ei sitäkään pitäisi saada tapettua, mutta minäpä onnistuin.

Jättipeikonlehti

Voi jestas. Tämä kasvi sen kun kasvaa, vaikka sitä unohtaisi kastella. Todella suosittu viherkasvi yrittää vallata siis lähes koko kodin. Se kasvattaa onneksi paljon ilmajuuria, joten olen saanut jo muutaman pistokkaan annettua ystävilleni ja äidilleni. Pian heilläkin on yhtä rehevät puskat kotonaan. Kasvia voi huoletta leikellä ja harventaa, sillä se tekee aina uutta vartta siitä, mistä on leikelty. Voisi sanoa, että se oikein riehaantuu harvennuksista. Pian voisi taas olla sadonkorjuun aika. Mutta tosiaan, vaikka olen saattanut unohtaa kastella peikonlehteä pidemmänkin aikaa, se silti porskuttaa vaan eteenpäin, eikä ole kertaakaan näyttänyt nuukahtaneelta. Helppohoitoinen siis. Kauniskin vielä.

 

IMG_7582_Fotor.jpg

 

Jonkin sortin Tyräkki

Se on ”hieman” kasvanut. Tullessaan Tyräkillä oli pituutta noin puolet nykyisestä. Olenkohan kastellut sitä hieman liikaa? No, mutta hengissä edelleen. Taitaapi kuulua kaktuskasveihin (korjatkaa jos olen väärässä!), joten melko helppohoitoinen siis. Olen kyllä saanut myös joitain kaktuksiakin tapettua, vaikka niistä sanotaan ettei niitä saisi millään kuolemaan.  Älkää kertoko muille kasveillemme, mutta tämä on minun oma lemppari. Tykkään sen väreistä ja ulkomuodosta, tosin pituuskasvun se saisi pian kyllä lopettaa…

 

IMG_7583_Fotor.jpg

 

Palmuvehka

Palmuvehkamme on kyllä sitkeää sorttia. Hänet hankin meille alakerran kukkakaupasta Kruununhaasta, kun siellä vielä asuimme. Hän on siis pitkäikäisin tästä porukasta. Kertonee helppoudestaan. Oli päivä, kun meinasin hänet menettää, mutta sitten sain vehkan vielä virkoamaan, eikä ongelmia sen jälkeen ole eteemme tullut. Hän viettää aikansa meillä tällä hetkellä alakerran kylpyhuoneessa, joten saanee nyt aikaisempaakin harvemmin vettä. Viihtyy siellä kuitenkin yksikseen vallan mainiosti, vaikkei päivänvaloa näe.

 

IMG_7588_Fotor.jpg

 

Avokadopuu

Ette muuten arvaa, olen kasvattanut tämän hassunhauskan kaverin aivan alusta asti itse. Siis ihan siemenestä saakka. Ja siinä se nyt sitten on, avokadopuu. Kovin on hento, mutta komea silti. En odota tältä paljoa, tai ainakaan itse hedelmiä, mutta tunnearvoa ”puulla” on sitäkin enemmän. Ja ihan hauskan näköinenkin se on. Eikä niin vaikea kasvattaakaan. Pitkää pinnaa tosin projekti vaatii aluksi, sillä siementä tulee pitää vedessä muutamia kuukausia, ennenkuin mitään alkaa tapahtua. Sitten kuin tyhjästä, siemen halkeaa ja juuret sekä varsi tulevat esiin. Pian jo lehdetkin näkyvät. Sitten on aika laittaa kasvi multaan. Avokadopuu on nyt noin puolitoistavuotias ja aikas iso se jo onkin. Välillä se tosin näyttää masentuneen Suomen keleihin, mutta auringon pilkahtaessa esiin, hän on hyvinkin terhakas. Suosittelen kokeilemaan kasvatusta vaikka ihan vain testiksikin. Hauskaa puuhaa!

 

IMG_7585_Fotor.jpg

 

Uusin tulokas – Kilpipilea

Uusin viherkasvijäsenemme on tämä blogimaailmassakin tunnettu upea Kilpipilea. Tämä on asunut meillä vasta muutaman kuukauden ajan, joten ihan vielä en uskalla hehkuttaa, miten helppo asuinkumppani se on. Pyöreät lehdet tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen ja niin se muutti meille. Toivottavasti tämä upeus kasvaa rinnallamme pitkään. Yritän muistaa kastella sitä säännöllisesti.

 

IMG_7586_Fotor.jpg

 

Rahapuu – R.I.P.

Jouduin hyvästelemään pitkän ajan ystäväni, Rahapuun ihan taannoin. Se oli jo elänyt pitkän elämän (ainakin 5 vuotta) ja luulin sen olevan koko elämäni aikainen kumppani, mutta sitten eräänä päivänä se vain kuukahti pois. Rahapuu eli kodissamme Jättipeikonlehden rinnalla, mutta taisi kokea olonsa kovin pieneksi sen vieressä, eikä jaksanut pullistella enää. Otin viimetipassa siitä muutaman vielä hengissä olleen lehden ja laitoin veteen, toivoen, että ne juurtuisivat. Toivoa vielä on, sillä näen jo pari pientä juurenalkua vesilasissa. Ehkäpä saan vielä herätettyä sen henkiin uuteen elämään.

Sellaisia viherkämppiksiä meillä. Pitkää ikää heille toivoen,

– R – 

 

Koti Sisustus

Elmon ensimaut ja ateriarytmi

Poikamme on aloittanut kulinaarisen koulun. Haluan opettaa hänet arvostamaan hyvää ruokaa ja maistamaan kaikkea. Kaikesta ei tarvitse tykätä, eikä lautasta aina syödä tyhjäksi, mutta kaikkea pitää maistaa. Näin suu tottuu eri makuihin. Ruoalla ei saa myöskään leikkiä. Se on energiaa eli ihmisen polttoainetta, eikä sitä tule ahmia kuin viimeistä päivää, mutta siitä tulee nauttia. Hyvä ruoka, parempi mieli, kuten eräässä mainoksessa tupataan sanoa. Näillä eväillä meillä mennään tässä opintojaksossa. Elmo on ottanut huterat ensiaskeleet kohti terveellistä ja monipuolista ruokavaliota.

Elmo on nyt parin viikon ajan saanut siis maistella soseita. Olen tehnyt hänelle pieniä määriä yhden aineksen soseita ja laittanut ylimääräiset pakastimeen. Kun soseet pakastaa pieninä kerta-annoksina, on niitä helppo sulattaa aina tilanteen tullen. Ei siis tarvitse olla joka päivä höyryttämässä tai keittämässä kasviksia. Pakastimessahan soseet säilyvät noin kolme kuukautta, jääkaapissa noin kolme vuorokautta. Helppo muistaa numero kolmen sääntö. Suosin kaikessa, varsinkin vihanneksissa ja kasviksissa luomua, jottei ne sisältiäsi mitään ylimääräistä pienen herkälle elimistölle. 

 

IMG_7565_Fotor.jpg

IMG_7568_Fotor.jpg

 

Ensimmäinen makukokemus hänellä oli bataatti. Nenä nyrpistyi hieman, mutta kukapa ei nyrpistäisi ensimmäiselle maulle, kun on siihen mennessä syönyt vain maitoa. Suu ei heti myöskään auennut uudelle maistiaiselle, mutta nykyään jo suu on ammollaan, kun lusikan tuo näkyville. Yllättävän nopeasti pieni kyllä oppii. Bataattia seurasi porkkana, kukkakaali, avokado ja nyt hän on jo maistanut hirssipuuroa/-velliä, omenaa, mangoa ja banaania. Niin ja Perheet safkaa -tapahtumassa hän sai ravintolassa myös maa-artisokkaa. Upeasti olivat Pompier-ravintolassa ottaneet huomioon ihan perheen pienimmätkin. Iso peukku! Näistä makukomeuksista Elmon suosikkeina ovat selkeästi olleet avokado, omena ja maa-artisokka. 

Olen ymmärtänyt, että siitä hieman kiistellään, missä järjestyksessä vauvalle tulisi eri makuja maistattaa ja milloin maistelut aloitetaan. Maito kun on vauvan pääasiallista ravintoa vähintään ensimmäiset puoli vuotta. Meillä maistelut aloitettiin päivälleen, kun Elmo täytti neljä kuukautta. Tämä oli selkeä päätös, sillä meillä ei valitettavasti täysimetys onnistunut. Neuvolassa suositellaan, että maistelut aloitetaan 4-6 kuukauden iässä, jotta vauvan ruoansulatusjärjestelmä olisi kehittynyt tarpeeksi. Meillä annetaan yhtä makua aina muutaman kerran putkeen, jotta myös huomaisi mahdolliset allergiat tai yliherkkyydet ja osaisi siten kartottaa vältettäviä ruoka-aineita. Ja tietysti annoskoot ovat hyvin pieniä näin alkuun. Suositukset ovat muutenkin vaihdelleet hyvin paljon ajan kuluessa ja nykypäivänä vanhemmat voivat päättää järjestyksen ja aloitusajankohdan. Aloitimme maistelut kuitenkin vihanneksilla ja kasviksilla, jotta Elmo ei tottuisi vain makeisiin makuihin. 

Aterirytmikin on alkanut jo rutinoitumaan, vaikkakin ruoka-ajat vielä vahtelevat kahden tunnin välillä päivästä ja unista riippuen. Kun Elmo herää (n. klo 7-9), hän saa aamiaisen eli maitoa ja hieman joko puurovelliä ja/tai esimerkiksi banaanisosetta. Ensimmäisten päiväunien jälkeen (n. klo 11-13) on lounaan aika, eli maitoa ja jotakin kasvis- tai vihanessosetta. Toisten päiväunien jälkeen (n. klo 15-17) on taas maitoannoksen aika, sekä sosetta perään. Ennen untenmaille menoa Elmo syö taasen maitoa sekä iltapuuroa. Yöherätyksillä, joita on tällä hetkellä yksi tai kaksi, hän saa maitoa, mikäli ei muuten nukahda uudestaan. Olisi ihanaa, että poika oppisi pian nukkumaan yöt läpeensä, vaikkakin nautin jo nyt noin kuuden tunnin unipätkistä. Ehkäpä se siitä, kun ruoka-annokset hieman suurentuvat ja pitävät nälkää paremmin. Fingers crossed!

 

IMG_7567_Fotor.jpg

IMG_7566_Fotor.jpg

 

Mielestäni päivärytmi ja -rutiinit ovat tärkeitä pienen oppimisprosessissa. Olen huomannut, että vauvat kyllä oppivat uusia asioita noepasti, kunhan niitä toistetaan useaan otteeseen ja samoihin kellonaikoihin. Sain useita ahaa-elämyksiä, lukiessani Pamela Druckermanin Kuinka kasvattaa bébé -kirjaa. Suosittelen kaikkia vanhempia ja vanhemmiksi tulevia lukemaan sen! Varsinkin uni- ja ruokailuluvut sytyttivät hehkulamppuja pään päälle jatkuvalla toistolla. Kyseessä ei ole tietokirja, mutta aiheesta on kirjoitettu hauskalla tavalla ja ainakin itse sain kokeilemisen arvoisia vinkkejä moniin vauva-arjen haasteisiin. Myös kuvassa näkyvästä Vauvan ja taaperon keittokirjasta löytyy hyvää faktaa sekä ohjeita ensimaistatuksiin.

Menempä tästä sulattamaan Elmolle lounasta, maistellaan porkkanaa uudestaan, sillä se ei mennyt ensimmäisellä kerralla Elmon top 3:een. Myös keskurpitsaa ajattelin maistattaa hänellä tänään tai viimeistään huomenna. 

Ihanaa uutta viikkoa folksit!

 

 – R –

 

 

 

Perhe Ruoka ja juoma Lapset