Vauvakupla yllätti bloggaajan
Toinen comeback jo vuoden sisään. Autch. Ei tämän nyt ihan näin pitänyt mennä. Edellisellä kerralla kerroin raskaudesta ja nyt voin sitten esitellä tuoreen perheenjäsenemme. Tosin vielä ilman nimeä, sillä haluamme pitää sen ristiäisiin saakka salassa. Viikonloppuna sekin vihdoin paljastetaan, jei! Ollut nimittäin hieman vaikeuksia olla lipsauttamatta nimeä, sillä olemme sitä jo jonkinverran käyttäneet kotona.
Kiirettä on siis pitänyt opetellessa uutta arkea. Olen todellakin uppoutunut omaan pieneen vauvakuplaan ja väsymyksen taso ja sitämyöden myös silmänalusten tummuusaste on sitä luokkaa, että pääkoppakaan ei käy aivan täysillä. Muutaman suullisen huomautuksen olen tästä saanutkin, enkä ihmettele, sillä lauon välillä mitä ihmeellisimpiä lauseita ja puhun täyttä diibadaabaa. 😀
Väsymyksestä huolimatta en ole ikinä ollut näin onnellinen. En osannut kuvitellakaan tätä onnen ja rakkauden määrää, mitä tuo pieni miehenalku on tuonut tullessaan. Kotona kahdestaan ollessamme, päivät menevät 95% edelleenkin vain poikaa tuijotellessa ja ihastellessa. Niin ja tietysti hänelle lässyttäessä. Tiedättehän, sellaisella ihanalla tuitui-äänellä. Raskaana ollessani vannoin, ettei minusta tule lässyttäjää, mutta kai se on väistämätöntä (?) Yritän kuitenkin pitää lässyttelyn kotiovien sisäpuolella. Onko ylipäätään olemassa vanhempia, jotka eivät lässytä vauvoilleen ollenkaan??
Vauva-arki on lähtenyt rullaamaan oikein mukavasti, vaikka pieniltä alkuhaasteiltakaan ei vältyttykään. Poika on pääosin rauhallinen ja hymyilevä, kunhan nälkä ei pääse yllättämään. Ihana herätä aamulla, kun ensimmäisenä saa leveän, hurmaavan hymyn pieneltä. Ei siinä päivä voi alkaa huonosti, vaikka kuinka väsyttäisi. Hymyn rinnalla ihaninta on myös se hetki, kun väsy alkaa hänellä painaa ja otan pojan rinnalle. Hiljainen tuhina ja lämmin poski vasten rintaa. Parasta. Näitä ihania asioita voisi listata kylläkin loputtomiin. Voihan vauvakupla. Se on tosiaan imaissut minut todella syvälle, mutten todellakaan valita. Tällä hetkellä kaikki pyörii pienen ympärillä, mutta onneksi moni ystäväkin on samassa tilanteessa, niin pääsee höpöttelemään näitä juttuja yhdessä. Välillä tuntuu, että meillä on oma vauva.fi-keskustelupalsta Whatsappissa, kun jaamme kokemuksiamme ja päivien kohokohtia.. 😀
Yritän taasen petrata kirjoittelussa, mutta niin kauan kun uni on vähissä, ovat valitettavasti myös bloggauksetkin. Ja jottei kaikki postaukset keskittyisi vain vauvaan, tarvitsen oikeasti lisätunteja päiviin ja uuden päivärytmin, jota yritän tässä koko ajan kehitelläkin. Kaipa päivät tästä pikkuhiljaa rutinoituu, niin ehtii taas omiakin juttuja puuhailemaan. Tällä hetkellä kuitenkin nautin tästä vauvakuplasta, sillä ei sekään loputtomiin kestä. Pieni kasvaa aivan liian nopeasti!
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. <3
– R –
