Viikonloppu, joka tuntui lomalta

Regina J.

Kesäloman alkuun on vielä noin puolitoista kuukautta. Ajatuksen tasolla se tuntuu todella pitkältä odotukselta, varsinkin kun niin moni tuttukin jo onnellisena lomailee. Onneksi on kuitenkin monta ihanaa kesäviikonloppua ennen lomaa, ja viikot vierähätävät varmasti hetkessä. Tänäkin viikonloppuna nimittäin luulin jo olevani lomalla. Ainakin mieli on nyt niin keveä, että tuntuu miltei samalta, kuin olisi jo pidemmän aikaa ollut lomalla. Uskon, että se mikä tähän olotilaan vaikutti, oli paikka, jossa viikonloppumme vietimme.

 

 

Nämä maisemat, joka kanto ja kivenkulma on tällä tontilla niin tuttuja, että voisin silmät ummessa kävellä koko tontin ympäri kompastumatta. Nämä ovat nimittäin rakkaan kesämökkimme maisemia. Lapsuuteni kaikki kesät ja viikonloput tuli täällä vietettyä ja nykyään aina kun paikalle pääsen, tunnen olevani onnellinen ja onnekas, että tällainen pakopaikka meillä on. Mökille juurtaa niin paljon muistoja ja ihania hetkiä ja paikkana se vaan on todella tärkeä minulle. Voisin tuijottaa tuota laiturilta näkyvää järvimaisemaa myös ikuisuuden (ellei ole hyttysiä). Miltei aina järvi on iltaisin peilityyni ja auringonlasku upea. Kuten tälläkin kerralla. Maagista.

 

 

Harmittaa todella paljon, että nykyään niin harvoin ehtii mökillä käymään. Kilometrejä kotoa on kuitenkin noin 260, joten lyhyeksi visiitiksi se on melko kaukana. Tämän viikonlopun visiitti oli melko pikainen päätös, kun perjantaina illalla saimme puhelun vanhemmiltani ja "kutsun" mökille. Olimme juuri astumassa autoon ja lähdössä aivan toiseen suuntaan reput pakattuina hieman toisella tavalla, kuin mitä olisimme pakanneet jos olisimme tienneet menevämme tälle mökille. Siitä se ajatus sitten lähti. Auto käynnistyi ja otimme suunnan Lahden moottoritielle. Tuttu reitti tuli ajettua Vatasen tyyliin ja illalla puoli kymmenen aikaan olimmekin sitten perillä. Pääsimme heti valmiiseen saunaan ja lähtipä siinä samlla talviturkkikin. Jo oli aikakin!

 

 

Nukuimme ihanan pitkät yöunet ja heräsimme lintujen visertelyyn. Ilma ei koko viikonloppuna ollut kovin lämmin, vaikka aurinko paistoikin mukavasti, välillä pilven reunalta ja sen takaakin. Hitaasti nautittu aamupala on kyllä viikonlopuissa parasta. Miehet kävivät välillä narraamassa kaloja, tosin melko heikoilla tuloksilla, onneksi verkoista tuli hyvät saaliit. Me naiset valmistimme ruokaa ja höpöttelimme mukavia. Kävimme veneajelulla porukalla ja pääsin hurjastelemaan aalloilla. Istuimme lepolasseissa ja nautimme lasilliset viiniä. Seurasimme, kun kirjosieppo ruokki poikasiaan ja odotimme niiden uloslentoa. Vielä ei ollut kuitenkaan sen aika. Ihmettelimme, miksei viime kesänä tekemämme kolmionmuotoinen design-pönttö ollut kevannut kellekään kodiksi. Kerrostalon alakerrassa näytti asukkeja sensijaan olevan. Vanha lintubongari minussa heräsi taas eloon. Luonto. <3

 

 

Näissä maisemissa ja tunnelmissa mieli lepäsi. Nyt on taas mukava aloittaa uusi viikko kunnolla rentoutuneena. Toivottavasti pääsemme pian taas takaisin, viimeistään lomalla. <3

 

- R -

 

 

Kommentoi