Avasin television. Telkkarissa alkoi Elixir Fitness, josta minulla oli nuoruusiältä periytyvät epäilykseni (Elixir taisi tulla lauantain lastenohjelmien jälkeen ja krooh). Noh, kun parempaankaan tekemistä ei ollut (oli), niin jäin sitten katsomaan, että miten tämä fitness-versio eroaa alkuperäisestä. Kokemus osoitti taas kerran sen, että suomalainen tv-käsikirjoitus ei voi hyvin.

Jakso alkaa hotellista heräämisellä ja juoksemisella teltan luokse, jossa toinen sarjan sankareista nukkuu. Hotellin pöydälle jää kauluspaita, joka seuraavassa kuvassa onkin kundin päällä (klaffivirhe!). Toinen sankareista herää teltasta näyttäen juurikin siltä, että on saanut rauhassa käydä suihkussa ja kuivata tukkansa. Taustatarina on, että Lauri on kaupunkilaisena kammoksunut teltassa nukkumista ja karannut salaa hotelliin Elsen nukahdettua. Näillä näyttelijänlahjoilla ei ehkä kannata palkintoja odottaa.

Välillä hypätään Thaimaan rannoille esittelemään vatsalihastreeniä (vähän koomista kuunnella kahden suht kovassa kuosissa olevan tyypin puhuvan ”vatsamakkaroiden sulattamisesta”). Sitten ollaan Raahessa melomassa. Sitten ollaan Miamissa, jossa Lauri osallistuu johonkin pitkännimiseen fitness-skabaan. Sitten ollaan taas Raahessa melomassa. Ja sitten hotellihuoneessa. Ja taas melomassa. 

Mitään koherenssia jakson kulussa ei ollut. Aiheesta ja paikasta hypittiin toiseen holtittomasti. Koko jakson taustasävy oli taas samaa nillitystä siitä, kuinka stadilainen on huonompi ihminen kun ei osaa kajakoida. Niin väsynyttä. Se, että joku ei osaa kajakoida, ei edes ole helsinkiläinen juttu, vaan ihan henkilökohtainen ominaisuus ja tätä helsinkiläisille naureskelua on niin tylsä katsella telkkarista. En osaa minäkään kajakoida, vaikka olen teini-ikäni viettänyt 100 asukkaan maaseutukylässä. 

Elixir Fitness, jatkossa käännän kanavaa. Samaa suosittelen muillekin.

Kolmatta viikkoa menty kevätkauden voimisteluita. Ensimmäinen kerta meni lähinnä totutellessa tauon jälkeen ja toisella kerralla yhdessä hypyssä meni alastulo vähän pieleen ja putosin vaahtomuovialtaan kovalle reunalle. Oltiin jo tunnin loppuvaiheessa ja jalka tokeni niin, että pystyi jatkamaan tunnin loppuun ja kävelemään vielä bussipysäkillekin. Muutama tunti myöhemmin jalka sitten kävi turpoamaan ja todella kipeäksi. Aamulla isoimmat kivut olivat jo ohi ja jäljellä vain liikkuvuusrajoitteet ja muutamassa asennossa kipeytyvä nilkka. Aamulla sitten soittelemaan lääkäriin ja kuvattavaksi. No, mitään ei kuvissa näkynyt, joten kipulääkkeiden kanssa takaisin työpaikalle. Onneksi työ ei ole aktiivista ja sain vielä pitää seuraavan päivän etäpäivänä. Hyvää teki saada olla päivä liikkumatta edes sen vertaa kuin normaalisti liikkuu.

Tänään sitten taas matka kävi voimistelusalille. Onneksi oli väliviikko hypyn treenaamisesta, mutta onneksi päästiin volttiradalle treenaamaan. Volttiradalla on todella miellyttävä tuntuma heittää käsilläseisontoja. Tällä viikolla tuli vähän arkailtua aiemman vamman takia, ehkä vähän turhaan. Uusia temppuja tuli mukaan askelkyykkymäisestä asennosta lähtevä kärrynpyörä, suorin jaloin takaperinkuperkeikka alamäkeen (sairaan hauska!) ja lentokuperkeikka pacmanin yli. Taisin myös viimeinkin tajuta, miten askel-hyppy-yhdistelmä toimii. 

Nojapuutreenissä tuli oltua vähän laiska, koska tehtiin korkeammilla nojapuilla treeni tänään ja pudotus vähän kammottaa, kun ylävartalon voimat ovat sen verran jäljessä.

Helmikuussa voisi yrittää ottaa tavoitteeksi päästä joskus vapaaharjoittelemaan voimistelusalille. Kuun vaihtuessa tuli taas laskettua kustannuksia ja seutulippu tuli nyt halvemmaksi. Kelpaa taas matkustella Espooseen.