Telinevoimistelumeininkejä

Kolmatta viikkoa menty kevätkauden voimisteluita. Ensimmäinen kerta meni lähinnä totutellessa tauon jälkeen ja toisella kerralla yhdessä hypyssä meni alastulo vähän pieleen ja putosin vaahtomuovialtaan kovalle reunalle. Oltiin jo tunnin loppuvaiheessa ja jalka tokeni niin, että pystyi jatkamaan tunnin loppuun ja kävelemään vielä bussipysäkillekin. Muutama tunti myöhemmin jalka sitten kävi turpoamaan ja todella kipeäksi. Aamulla isoimmat kivut olivat jo ohi ja jäljellä vain liikkuvuusrajoitteet ja muutamassa asennossa kipeytyvä nilkka. Aamulla sitten soittelemaan lääkäriin ja kuvattavaksi. No, mitään ei kuvissa näkynyt, joten kipulääkkeiden kanssa takaisin työpaikalle. Onneksi työ ei ole aktiivista ja sain vielä pitää seuraavan päivän etäpäivänä. Hyvää teki saada olla päivä liikkumatta edes sen vertaa kuin normaalisti liikkuu.

Tänään sitten taas matka kävi voimistelusalille. Onneksi oli väliviikko hypyn treenaamisesta, mutta onneksi päästiin volttiradalle treenaamaan. Volttiradalla on todella miellyttävä tuntuma heittää käsilläseisontoja. Tällä viikolla tuli vähän arkailtua aiemman vamman takia, ehkä vähän turhaan. Uusia temppuja tuli mukaan askelkyykkymäisestä asennosta lähtevä kärrynpyörä, suorin jaloin takaperinkuperkeikka alamäkeen (sairaan hauska!) ja lentokuperkeikka pacmanin yli. Taisin myös viimeinkin tajuta, miten askel-hyppy-yhdistelmä toimii. 

Nojapuutreenissä tuli oltua vähän laiska, koska tehtiin korkeammilla nojapuilla treeni tänään ja pudotus vähän kammottaa, kun ylävartalon voimat ovat sen verran jäljessä.

Helmikuussa voisi yrittää ottaa tavoitteeksi päästä joskus vapaaharjoittelemaan voimistelusalille. Kuun vaihtuessa tuli taas laskettua kustannuksia ja seutulippu tuli nyt halvemmaksi. Kelpaa taas matkustella Espooseen.