Lääkärillä: suonikohjut

Minulla on jo vuosia ollut suonikohjuja reisissä ja pohkeissa, pieniä ja yksi isompi. Ollessani muutamia vuosia sitten ylipainoinen ja seisomatyössä, ne alkoivat vaivata yhä enemmän. Iltaisin jalkoja särki, suonia kutitti ja jalat turposivat. Joillain lomalentomatkoilla alkoi jo kovastikin huolestuttaa, kun särky oli niin kova. Raskausaika meni aluksi yllättävän hyvin. Pidin ahkerasti polveen asti ulottuvia tukisukkia ja ne auttoivat huomattavasti. Jaksoin jopa olla päiväkotityössä äitiyslomani alkuun asti, vaikka olin huolehtinut etukäteen, että mitenkähän käy. Oli se toki raskasta ja illat menivät aina vain työpäivästä toipumiseen. Jalat olivat väsyneet ja turvonneet. Loppuraskaudessa suonikohjutilanne jotenkin räjähti ja niitä tuli yhtäkkiä tosi paljon. Vanhat kasvoivat ja uusia tuli. Jalat olivat ihan muhkuraiset ja häpesin niitä. Toisaalta olin niin äärettömän kiitollinen raskaaksi tulemisesta (keskenmenojen ja muutaman vuoden lapsettomuuden jälkeen), että suonikohjut olivat vain pieni ryppy peilikuvassa.

Raskauden jälkeen suonikohjut vähitellen helpottivat ja jotkut niistä katosivat näkyvistä. Kotona ollessani pystyn paljon myös istumaan ja lepäämään, joten kohjut eivät ole viime aikoina vaivanneet kipujen muodossa. Enemmänkin ne ovat häirinneet esteettisesti. Vasemman jalan suuri, pitkä ja muhkurainen reisikohju on ikävin. Näen sen aina heti katsoessani peilistä. Se vaikuttaa vaatevalintoihini ja rajoittaa lyhyiden hameiden käyttöä. Tuntuu niin typerältä, että se oikeasti vaikuttaa niin. Mutta pakko se on tunnustaa, että suonikohjut häiritsevät minun esteettistä silmää. Siis minun omat kohjut. Ja mietin, mitä muut ajattelevat nähdessään ne. Typerää, mutta totta.

Nyt kun olen tehnyt elämäntapamuutosta ja laihtunut 7 kg syksyn aikana, myös peilikuva on muuttunut. Aiemmin ajattelin, että selluliitti on se mistä en itsessäni pidä. Jossain vaiheessa tajusin, että itse asiassa selluliitti on ihan ok, mutta suonikohjut häiritsevät enemmän.

Kävin tänään yksityisellä lääkärillä ensikäynnillä suonikohjuihin liittyen. Suonet ultrattiin ja todettiin, että terveydellistä haittaa suonikohjuista ei ole. Suonet ovat terveet, hyvä niin. Lääkäri sanoi, että voisi kyllä tehdä isolle suonikohjulle vaahtoruiskutushoidon, mutta ei voi luvata, että suonikohju poistuu näkyvistä. Hän sanoi, että joillekin tulee suonen kohdalle maitokahvin värinen värimuutos. Aluksi ajattelin, että ihan sama, parempi tumma viiru kuin muhkurahelminauha. Kotona juttelin anopin kanssa, joka on kyseisen operaation kokenut. Hän sanoi, että ainakin vuoden verran saattaa käsitelty kohta olla arka ja tumma. Sitten se on ainakin hänellä alkanut haalistua.

Aloin miettiä, että jospa en sittenkään vielä tekisi tälle asialle mitään. Meillä on ensi viikolla taas lapsettomuuspoliklinikkakäynti ja aloitetaan luultavasti uudelleen klomifen-lääkitys toisen lapsen alulle saamiseksi. Olen hieman huolissani, miten seuraava raskaus vaikuttaa näihin kohjuihin. Toivottavasti ne eivät kauheasti kipeydy. Vaahtoruiskutushoitoa ei yleensä kai tehdä raskauden aikana, mutta minun lääkärini kertoi, että hän on joskus tehnyt hyvin pahassa tilanteessa niinkin. Voi myös olla, että suonikohjuja tulee lisää (todennäköisesti näin käykin) seuraavan raskauden aikana. Sitten ne ovat taas riesana.

Tällä hetkellä olen kallistumassa siihen, että tämä asia saa vielä odottaa. Harmittaa ja ärsyttää vaan, kun minulla on tänä syksynä ollut sellainen mieliala, että haluan hoitaa pitkään häirinneitä ja mielessä pyörineitä asioita pois to-do-listalta. Olen esimerkiksi laihduttanut, ottanut peitetatuoinnin ja päättänyt silmien laserleikkauksen kohtalosta. Senkin olisin jo halunnut hoitaa, mutta sekin siirtyy nyt seuraavan lapsen jälkeiseen aikaan. Oletan siis ja toivon, että saataisiin toinen lapsi tässä kahden vuoden sisällä. Tosin tiedän kokemuksesta, että elämää ei voi aina suunnitella itse.

Varattiin viikko sitten matka Thaimaaseen tammikuulle. Olisin niin halunnut esitellä siellä sileät jalkani. Ehkä täytyy nyt kuitenkin vielä keskittyä silottamaan niitä liikunnalla ym. ja hyväksyä, että suonikohjut ovat osa minua toistaiseksi. Tavallaan syytän itseäni suonikohjuista. Minulla on niihin sukurasitekin, mutta en voi olla ajattelematta, että jos olisin aina ollut normaalipainoinen, olisiko kohjuja tullut. Ehkä ei niin paljon. Kärsin nyt siis omista huonoista valinnoistani, liikunnan puutteesta, huonosta ruokavaliosta, ylipainosta. Vaikka ei se välttämättä mene ihan niin suoraan.

Suonikohjuja on tosi monella, nuorillakin. Harjoittelen vielä niiden hyväksymistä. Nuorempana käyttäydyin ja pukeuduin vähän vanhahtavasti, tylsästi ja turhan aikuismaisesti, hillitysti ja ujosti, harmaisiin ja mustiin vaatteisiin, löysiin kaapuihin ja vanhoihin villapaitoihin. Nyt haluaisin pukeutumisella ym. tuoda esiin mm. sitä, kuinka nuoreksi tunnen itseni. Haluaisin olla itsevarma kehostani ja pukeutua myös lyhyisiin hameisiin ja kokeilla jopa minishortseja. Katsotaan.

Lisään tähän kuvan kunhan pääsen toiselle koneelle.

 

Kommentit (1)
  1. Olipas ihana löytää joku, jolla sam aa vaivaa ollut. Vaikka kirjoituksesi on jo kohta nelisen vuotta vanha, niin mikä mahtaa olla tilanteesi nyt? Mulle on tullut suonikohjut ensimmäisen kerran näkyviin syksyllä 2014. Se oli vähän outoa, kun olin just alkanu kuntoilla salibandyn parissa säännöllisesti, eikä ylipainoa ollut korkeintaan kuin 3-4kg. Oon muutenkin ollut hoikassa kunnossa koko ikäni, nyt 31.v ja raskauksia ei ole. Joskus kolme vuotta sitten suonikohjut ilmoittivat itsestään lomareissulla ja sitten nyt tämän vuoden elokuussa. Huomasin että suonikohjut oireilevat eniten ja lisääntyvät, kun olen väsynyt, valvonut, itkenyt ja stressannut. Huolestuttaa ja niitä olen menossa näyttämään.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *