Tavoitteena aito blogi

Tämän blogin kantava ajatus on rehellisyys. Täällä ei esitetä mitään mitä ei olla. En kaunistele asioita, jotka eivät ole kauniita. En jätä sanomatta rumia, vaikeita tai kipeitä puolia elämästä. Toisaalta täällä ei myöskään unohdeta nauttia elämän pienistä iloista. Ei unohdeta olla onnellisia niistä asioista, jotka ovat hyvin. Täällä ei salata mitään: suurta onnea, iloa, huolta, pelkoa tai tavallisuutta. Kirjoitan vain omia kokemuksiani, omia tunteitani, omia ajatuksia. Niitä kauniita ja viehkeitä, mutta niitä ahdistaviakin. Ne voivat olla erilaisia kuin toisten ajatukset ja mielipiteet. Pääasia että ne ovat rehellisiä ja aitoja. Ne ovat minun elämääni.

Olen kyllästynyt mm. somessa vallitsevaan asioiden kaunisteluun. Halutaan näyttää toisille vain siloiteltua kiiltokuvapintaa. Sellaista todellisuutta ja elämää, jota ei oikeasti ole olemassa. Olen sortunut siihen itsekin. Elämästä kuvataan vain ne kauneimmat asiat, jotka sitten näytetään muille. Päälle ripotellaan vielä ylimääräistä kimalletta ja säihkettä. Näytetään toisille vain kaunis kuori. Koti valokuvataan juuri siivottuna. Naama juuri meikattuna ja hyvin nukutun yön jälkeen. Salikuvia, lenkkeilykuvia, kauniita ruoka-annoksia ja leipomuksia, lettikampauksia. Kauniita auringonlaskun maisemia ja matkakuvia aurinkoiselta hiekkarannalta. Missä ovat kuvat sadepäivistä, siitä kun villakoirat hyppivät kilpaa lipaston alta, siitä kun perunat ovat palaneet pohjaan, siitä kun ei jaksa lähteä ulos koko päivänä edes lapsen vuoksi? Kuvat eineksistä ja lika-astioiden vuorista? Kuvat telkkari-illoista ja siitä kun vietetään miehen kanssa illat epäromanttisesti omia juttuja puuhaillen puhumatta keskenämme mitään?

En tykkää siitäkään, että liioitellaan toiseen suuntaan. Että ylikorostetaan, kuinka ”meillä syödään paljon eineksiä, eletään sikolätissä ja toimitaan kaikin puolin vastoin yleisiä sosiaalisia ja yhteiskunnallisia normeja”. Joissain blogeissa näkee sitäkin nykyään aika paljon. Haetaan sillä erityistä huomiota. En halua sellaistakaan, sillä elämään mahtuu monenlaista. On hyviä viikkoja, jolloin kaikki sujuu ja koti kiiltää. Elämä maistuu ja pienet asiat jaksavat ilostuttaa. Sitten on niitä aikoja, jolloin parhaatkin ystävät ärsyttävät ja pyykit odottavat kaappiin pääsyä narulla kaksi viikkoa.

Ymmärrän, että kauniit asiat kiehtovat. Kauniit tarinat, toteutuneet unelmat, sommitellut valokuvat. Tykkään niistä itsekin paljon. Tässä blogissa haluan kuitenkin tuoda esiin aitoa elämää, sellaisena kuin se oikeasti on.

288.JPG

 

Kommentit (3)
  1. Onnea matkallesi ja toivon, että saat kaiken tuon kirjallisesti esiin. Kannatan rehellisyyttä. Niin itsekin kirjoitan, omaa totuuttani ja omaa rehellisyyttäni.

    <3

    1. Kiitos kommentistasi, se on ilahduttanut monesti. Ja anteeksi myöhäinen vastaus! Ollut jotenkin hulinaa elämässä viime aikoina. On toisaalta kauhean helpottavaa olla täysin rehellinen, kun ei tarvitse esittää mitään. Olen aina ollut sellainen miellyttäjä-tyyppinen ihminen ja haluan siitä pois järkevällä tavalla.. siis en ilkeillen, mutta selkeästi mielipiteeni ääneen lausuen. Mulla miellyttämisen tarve liittynee huonoon itsetuntoon, joka on ollut seurana lapsuudesta/nuoruudesta asti. Opettelu jatkuu, vaikka pitkälle on jo tultukin lähtötilanteesta. Kaikkea hyvää sulle! <3

      1. Opintiellä itse kukin. Valoa ja lämpöä marraskuun keskelle <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *