Salitreeniä

Tänään olikin sitten vuorossa kuntoilua. Mies kävi eilen hierojalle ja ei ollut tänään sitten kaveriksi salille. Joten ei muuta kun hevi soimaan kuulokkeista ja salille tutustumaan kuntosalilaitteisiin.

36603028_10156453094712943_5831189244223160320_n.jpg

Tästä saa hyvän kaverin pallonheittoon, varsinkin kun omassa tuolissa ei ole tuota kaatumisestettä 😀 Joten tarkkuutta vaatii! Mutta jos muuten ei tule hiki, niin jännituksestä ainakin… Mutta sain treenin itsekseen tehtyä ja ihan voittaja fiilis sen jälkeen.

No täytyy vähän nillittääkin. Hain nimittäin kaupungilta lisää VPL kyytejä. Laki sanoo, että noita VPL kyytejä myönetään VÄHINTÄÄN 18 yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa harrastuksiin ja tarvittaviin päivittäisiin menoihin. No tässä minä nyt mietin, että koska olen siis pyörätuolissa ja minulla ei ole autoa, haluaisin käydä 3 kertaa viikossa kuntosalilla (joka tekee kuukaudessa 12 käyntiä keskimäärin), niin eihän tuo 18 yhdensuuntaista matkaa mitenkään eiitä harrastamiseen. Kumman siis lopetan kaupassakäynnin vai omasta kunnosta huolehtimisen?

Tein nimittäin tästä jo hakemuksen kaupungille, jotta voisin käydä salilla aktiivisesti ja hakemukseni päätös oli kielteinen. Salille pääsee näin kesällä kyllä julkisillakin, mutta talvella ei mitenkään. Lumihangessa pyörätuolilla kulkeminen on ihan täysin mahdotonta! Täytyy varmaan ottaa yhteyttä vielä neuroliittoon ja kynnykseen, jotta osaavat neuvoa, mitä tämän asian kanssa voisi tehdä.

Rangaistaanko siitä, että haluat pitää itsestäsi huolta ja mieluummin odotetaan tilannetta, että olet niin huonossa kunnossa, että joudut laitoshoitoon (ms on autoimmuunisairaus, ei parane…)? Vai kannattaisiko olla vähän pitkänäköisenpi ja kunnioittaa niitä ihmisiä, jotak haluavat pitää itsestään huolta?

Mutta eihän siinä, huomenna taas salille rääkkäämään itseään ja nyt mukaan lähtee sitten tuo mies ja hänen ystävänsä, että helpolla ei tulla pääsemään….. Kaksi körmyä rääkkäämässä :D Ihan parasta!

suhteet oma-elama terveys liikunta