Keep calm and ride on!

Laukaalla keskiviikkona tapahtuneen erittäin ikävän maneesi onnettomuuden nostattaman keskustelun paljouden innoittamana ajattelin kirjoittaa vähän tästä harrastuksesta ja siitä kuinka tärkeää se voi monille olla.

                                                    

Heti pienestä pitäen eläimistä paljon tykännyt lapsi hinkuu omaa lemmikkiä. Eläintä jota hän voisi ehdoitta rakastaa ja huomioida, kertoa murheet ja hakea lohtua kun kukaan muu ei kuuntele. Nykymaailmassa vanhemmilla ei tunnu olevan aikaa nuorille. Valitettavan usein on täysin normaalia, jos lapsi näkee vanhempiaan vain pari tuntia päivässä. Vanhemmat tekevät kovasti töitä, jotta saisivat tarpeeksi rahaa. Mitä tämä pieni ja yksinäinen lapsi voi tehdä? Lemmikkiä ei hän ole saamassa, kuka sitä nyt ehtisi hoitaa. Vanhemmat eivät ehdi kuuntelemaan, pahimmassa tapauksessa lapsi ei edes asu vanhempiensa luona, vaan esimerkiksi ryhmäkodissa.

Kun lapsi istuu yksin kotona ja on mahdollisesti tietokoneella, tulee eteen ratsastustallin kotisivut. Sivut ovat täynnä sympaattisia, iloisia ja rakastavan näköisiä kuvia mitä ihanimmista hevosista ja poneista. Lapsen mielikuvitus lähtee liikkeelle. Mitä jos minä voisinkin hoitaa tuollaista eläintä. Hän katsoo suloisen ponin kuvaa ja kuvittelee kuinka voisi viettää aikaa tämän kanssa. Lapsi tietää löytäneensä ystävän. Illalla hän kertoo vanhemmilleen innoissaan ja onnesta puhkuen löytämästään tallista ja anoo vanhemmiltaan kyytiä sinne. Mutta vanhemmat kieltäytyvät, bensa on kallista, matka pitkä ja aikaa kuskaamiseen ei ole. Lapsi murtuu sisältä. Hän ei välttämättä paljasta tätä, mutta suru valtaa mielen. Seuraavana aamuna lapsi on taas iloisempi, koska hän on tehnyt päätöksen. Hän polkee koulun jälkeen pyörällään tallille. Matkaa on useampi kilometri, mutta hän uskoo sen olevan vaivan arvoista.

Matkat talleille ovat usein hyvin pitkiä ja syyt siihen ovat selkeät. Asumisalueiden laajetessa tallit joutuvat muuttamaan koko ajan vain kauemmas. Hevoset eivät tykkää kovasta melusta ja ulkoilumahdollisuudet ja tilat ovat erittäin rajallisia. Tämä pieni nuori on jo kuitenkin matkalla kohti tallia. Sinnikkäästi hän polkee pyöräänsä eteenpäin ja on viimein perillä.

Aluksi nenään tulee outo haju, haju kuitenkin tuo mieleen eläimet ja hetkessä se on jo hävinnyt. Pihalla omissa tarhoissaan on ihania hevosia jotka uteliaina katsovat tulijaa. Matkaaja kävelee kohti tallia ja menee ovesta sisälle. Epävarmana ja varovasti hän kävelee ja katselee ympärilleen tutkaillen paikkoja. Käytävällä vastaan tulee aikuinen henkilö. Hän hymyilee ja kysyy mitä lapsi etsii. Ujosti lapsi vastaa ja kertoo kuinka on tallin löytänyt ja halusta hoitaa hevosia. Tämä aikuinen on tallin työntekijä ja hän ehdottaa lapsemme, että he menisivät hakemaan erään ponin hoidettavaksi. Lapsi on onnensa kukkuloilla ja hymy huulessa lähtee kävelemään kohti pihaa. Pihalla on tarhoja ja yhdessä niistä seisoo se sama poni, jonka kuvaa netistä lapsi oli katsellut. Poni hyristää korviaan, tuijottaa hetken tulijoita ja lähtee hölköttelemään heitä vastaan. Poni pysähtyy aivan lapsen eteen ja he tuijottavat hetken toisiaan. Vaikka tilanne on jännittävä, tuntee lapsi heti olonsa mukavaksi. Aikuinen opastaa ponin kiinniottamisessa ja he matkaavat yhdessä sisälle. Lapsi hoitaa ponia jonkin aikaa, hiukan jännittyneenä mutta iloisena. Sama kaava toistuu useiden viikkojen ajan, kunnes lapsi kertoo vanhemmilleen mitä on puuhaillut. Aluksi vanhemmat suuttuvat, mutta leppyvät ja sanovat, että asia sopii, kunhan kyytejä ei tarvita.

Lapsi kasvaa ja vähitellen saa vanhempansa suostuteltua viikottaisen ratsastustunnin maksuun. Ratsastaessa unohtuu kaikki muu ja lapsi saa ajatella vain sitä hetkeä ja nauttia. Vaikka ikää tulee koko ajan lisää, on tämä poni edelleen nuoren elämässä. Heidän välilleen on syntynyt vahva luottamus ja yhteistyö on lähes saumatonta. Poni on opettanut nuorelle vastuuta, ahkeruutta ja ymmärrystä. Nämä ominaisuudet ovat tärkeitä tulevaisuudessa ja niitä arvostetaan paljon. Poni on ollut tukemassa nuorta vaikeina hetkinä ja ottanut vastaan kaikki kyyneleet, joita lapsi ei ole uskaltanut muille näyttää. Eläimet eivät myöskään juoruile asioita eteenpäin vaan kantavat salaisuudet aina mukanaan.

                           

                          

 

Nuorena opitut taidot pysyvät aina mukana ja hevosharrastus tuo vanhemmiten kaivatun hengähdys tauon muuten hyvin kiireiseen arkeen. Hevosia käytetään myös paljon terapioissa, mutta ei lähellekkään niin paljon kuin koiria. Kuitenkin kerran saatu trauma koirista voi kummitella mielessä ja pieni karvainen poni tuntuu turvallisemmalta. Kun tämä poni katsoo tummilla silmillä suoraan ihmisen sismpään, on heidän helpompi avautua ja kokea iloa. Tämä positiivinen ja valpas eläin katsoo sinuun aivan kuin yrittäisi sanoa, että älä pelkää, minulle voit kertoa huolesi ja antaa osan kivuistasi, jotta sinun on helpompi jatkaa huomiseen. Tuntuu, että nämä eläimet olisivat valmiita tekemään lähes mitä vaan nähdäkseen hymyn kasvoillasi ja saadakseen muutaman rapsutuksen.

                      

                     

Nuoret liikkuvat nykyisin melko vähän ja etenkin tytöt tuppaavat jäädä miulummin kotiin kuin lähtevät kentälle pelaamaan jalkapalloa tai jääkiekkoa. Siksi olisikin hienoa, että ihmiset kävisivät enemmän talleilla ja antaisivat eläinten näyttää mihin ne pystyvät. Hevosharrastusta usein vältellään ja sen takia vähän väliä joku talli joutuu lopettamaan toimintansa. Hevosten pito on kallista ja ilman asiakkaita on hevosia turha pitää. Luin tänään kirjoituksen, missä kerrottiin kuinka uusia jäähalleja tai kenttiä rakennetaan usein, mutta hevostallit eivät saa lähes ollenkaan tukea. Tästä johtuen monet nuoret tytöt menettävät tärkeän harrastuksen ja kaverin, joka on aina tukena.  Talleilla käyminen tuo rahaa hevosten ylläpitoon, mikä tarkoittaa hyvää hoitoa ja ympäristön huoltamista ja korjaamista. Talleilla saa myös oikeen hyvää ja monipuolista liikuntaa, jonka ansiosta on sitten vanhempana hyvässä kunnossa ja mahdollisesti elää pidempään.

                                 

                   

Kehotankin teitä lukijoita kokeilemaan esimerkiksi tallilla käymistä. Mitä enemmän harrastajia, sitä suurempaa tukea ja näkyvyyttä se saa. Vaikka kuluneen viikon aikana ratsastuksen näkyvyys onkin tullut harmillisista syistä, toivoisin että jatkossa saisimme lukea lehdistä iloisia ja kannustavia juttuja niin reippaista ratsastajista kuin hoitajista, kuten upeista ja mukavista hevosista.  Haastakaa siis itsenne ja vaikka kaverinne ratsastamaan. Luokaa mukavia muistoja ja ajatelkaa hevosharrastusta vähän eri kannalta kuin että ne haisevat ja ovat pelottavia.  Antakaa nuorille mahdollisuus vielä tulevaisuudessakin nauttia monista hevostalleista ja hevosista sekä auttakaa varmistamaan, että turvallisuuteen on varmasti varaa panostaa. Tästä hyötyvät meidän lapsemme ja lastenlapset ja lastenlastenlapsemmekin:)

                 

 

 

Kaikki kuvat, joissa lukee Gentle Carousel Miniature Therapy Horses, ovat yhdistyksen sivuilta. Yhdistys tekee vapaaehtoisten ja miniatyyri hevosten kanssa terapia käyntejä esimerkiksi vanhainkoteihin ja sairaaloihin sekä tutustumiskäyntejä kouluihin.

JonnaK.