Kyseessä ei ilmeisesti ole Sleeping beauty?

Ei voi olla totta. Eilisen blogin kirjoitustuokion jälkeen tunsin itseni väsyneeksi ja suuntasinkin pian nukkumaan. Mutta kuinkas kävikään? Neljä tuntia pyörin erittäin levottomasti sängyssäni toivoen edes pientä unen pätkää. Pienintäkään häivää mahdollisesta unesta ei kuitenkaan enää ollut havaittavissa. Istuin sitten yksin pimeässä huoneessa katse liimaantuneena seinään. Muutama tunti ennen herätystä luovutin ja avasin tietokoneen. Selailin siinä sitten vanhoja kuvia ja videoita, samalla odottaen muiden heräävän.

 

Tämä on hyvin uskomatonta. Onko kaikki nyt varmasti kunnossa?! Minä rakastan nukkumista, mutta nyt tuntui kuin uni välttelisi minua kaikin keinoin. Olenko vain niin stressaantunut koulusta ja vastaavasta, että se ilmenee tällä tavoin? Jännäksi tämä ilmiö tuli siinä kohtaa kun heti sänkyyn asetuttuani kaikki väsymys katosi ja levottomuus valtasi mielen. Aivot tuntuivat painelevan tuhatta ja sataa menemään ja itse jäin pahasti jälkeen.

 

Aamulla kello seitsemän oli mukava tietää, että luvassa on melko rankkaa ja pitkä päivä sekä yksi koe. Kuten uskoa saattaa, meni tämä koe aivan penkin alle. Onneksi ensi keskiviikkona voin mennä sen uusimaan. Tuntuu todella tyhmältä, että yritin kaikkeni, mutta mitään ei vaan tullut mieleen. Väsyneenä kaikki on niin hankalaa. Olen väsyneenä usein joko hysteerinen nauraja tai ärsyttävä tiuskija. Tänään olen vain ollut kuin lamaantunut vihannes ja voin kertoa, ettei tämä ole mukava tunne:D

 

 

Nyt tässä olisi meneillää mukava lähes parin tunnin tauko, mutta arvatkaa vain sainko taaskaan unta. Sama homma toistui uudelleen. Alkuun oli ihanaa päästä pitkälleen, mutta jo viiden minuutin jälkeen olin jo aivan varma ettei unta kannata taaskaan odottaa. Ei se nukkumatti nyt tunnu tänne löytävän, en minä nyt niin keskellä korpea voi olla!

Ajattelin käyttää ajan siis jollain tavalla hyödyksi ja päädyin tarinoimaan teidän keskuuteenne. Ehkein mikään paras idea, mutta saanpahan jotai tehtävää ylikierroksilla käyville hermoilleni. Toivottavasti illalla olisi jo parempi tuuri ja pääsisin viimein nukkumaan. Onneksi viimeiset tunnit ovat maneesissa, mikä tarkoittaa vähän viileämpää ilmaa kuin sisällä tunkkaisessa luokassa istuessa. Ehkä tämä väsyttää minua ja simahdan nopeasti. Nyt on taas aika suunnata tunnille, mutta loppuun vielä kuva, joka on erehdyttävästi näköiseni.

 

 

JonnaK.