Musiikki. Välillä tuntuu siltä, että olen lähes jollain tavalla riippuvainen siitä. Monet kerrat olen ollut allapäin, mutta kun kuulen musiikkia saan heti uutta voimaa ja kaikki tuntuu paljon positiivisemmalta. Tämän takia usein olen myös nauranut itselleni. Kuinka olen mielessäni tehnyt ”kärpäsestä härkäsen” ja kuinka musiikki on saanut minut ajattelemaan asiaa tarkemmin. Lenkillä tai salilla ollessa menevä ja hyvä kappale saa jaksamaan vielä ne neljä viimeistä askelta tai sen yhden viimeisen kyykyn.

Musiikin avulla on myös paljon helpompi ilmaista omia tunteitaan. Laulujen sanoista voi usein löytää ne, mitä itse ei ole osannut kertoa. Muistan kuinka ensimmäisen lemmikkimme sairastuessa vakavasti, en halunnut puhua asiasta kenellekkään. Hautasin kaikki asiat sisälleni ja oloni vain paheni. Eräs ilta kuulin sitten radiosta kappaleen, joka kuvasi kaikkia tuntemuksiani täydellisesti. Sitä surua, pelkoa, kaipuuta ja jopa vihaa siitä, miten tälläinen voi juuri meidän kohdallemme osua. Vaikka tästä on jo erittäin kauan aikaa, muistan kuinka itkin yksin huoneessani ja kuuntelin sitä kappaletta, jossa sanottiin ne kaikki pelkäämäni asiat ääneen.

Valokuvaus. Olen aina tykännyt ottaa valokuvia, mutta tuulta siipien alle kuvaaminen sai muutama vuosi sitten. Omin perheemme yhteisen järjestelmäkameran ja kuvasin pääasiassa hevosia ja sen aikaista koiraamme. Vähitellen otin myös maisemakuvia. Viime kesänä, uudestaan valokuvaukseen hurahtaneena, aloitin myös esineiden, kasvien ja henkilöiden kuvaamisen. 

En ole vielä mikään erityisen hyvä kuvaaja, mutta kuvatessa oppii. Minulle pääasia on kuitenkin se, että saan ikuistettua muistoja ja kuvattua mahdollisimman paljon kauniita sekä tärkeitä asioita.  Kuviin saan tallennettua elämäni tärkeimmät vaiheet ja nekin asiat, joita en välttämättä muistaisi useamman vuoden kuluttua. Kuvatessa voin myös keskittyä pelkästään kuvan ottamiseen tai asioiden asetteluun, jotta saisin mahollisimman onnistuneen otoksen. Unohdan kaikki muut asiat ja elän vain siinä hetkessä.

JonnaK.