Valoa tunnelin päässä!

Pitkästä aikaa on takana oikeasti hyvä päivä!

 

Sain nukkua pitkään, vaikka kyllä mielelläni olisin koulussa tälläkin hetkellä. Unirytmini on aivan sekaisin ja saa nähdä miten parin viikon päästä jaksan taas herätä aamupalalle ja kouluun. Tänään aamupala kuitenkin piristi terveellisyydellään ja maistuikin normaalia paremmalle. Uni ja ruoka yhdessä riittäisivät hyvään päivään, mutta parempaa oli luvassa.

 

Maanantaina sain jalkaani eturistisidetuen, joka nimensä mukaisesti tukee napakasti jalkaa ja mahdollistaa turvalliset liikeradat. Tuen olisi tarkoitus helpottaa fysioharjoituksiani ja kolmen kuukauden käytön jälkeen, parhaassa tapauksessa polvi olisi taas kunnossa! Tänään  pääsin ensimmäisen kerran käymään terapiassa. Terapeutti oli onneksi entuudestaan tuttu ja pääsimme heti käymään läpi tapahtunutta ja tekemään ensimmäisiä harjoituksia. Olen aivan todella positiivisesti yllättynyt, kuinka kivuttomasti pystyin lähes jokaisen liikkeen tekemään. Paine polvessa kyllä muistutti koko ajan, mutta tuttua lamauttavaa kipua ei ollut! Viimein olen päässyt aloittamaan matkan kohti paranemista ja toivonkin pääseväni kuntoon mahdollisimman nopeasti.

 

Tallilla pääsin tänään olemaan myös pitempään, koska hevoseni liikuttajalle kävin pitämässä tuntia. Ilma oli mitä kamalin, tuuli tuiskusi, lunta tuli lähes vaakatasossa ja vähän oli liian viileää. Urhoollisesti kuitenkin uhmattiin luontoa ja lopputuloksen olikin oikein mukavasti kulkeva hevonen ja tyytyväinen ratsastaja. Ihanaa oli olla muutama tunti tallilla ja päästä jopa jotain tekemään. Todellista hevosterapiaa siis. En muista edes milloin viimeeksi olen käynyt vain kerran viikossa tallilla ja vain muutaman kymmenen minuutin ajan. Siitä on jo varmasti vuosia aikaa!

 

Tälläistä siis minun päivääni tällä kertaa. Kuvia olisin halunnut laittaa, mutta jostain syystä ne eivät tänne tule näkyviin. Kai se sitten on käytävä nukkumaan, jottei koko huominen päivä mene ihan ohi.

JonnaK.