Villi seikkailija vai huomaavainen romantikko?

Millaisista pojista ne tytöt oikeasti tykkää? Tämä kysymys mietityttää minua usein ja vastausta ei tunnu löytyvän. Aina puhutaan siitä, kuinka tytöt tahtovat sellaisen jätkän, joka on hellä heitä kohtaan ja ”pahapoika” muille.  Onko tämä jokaisen tytön unelmatyyppi vai pelkästään kulunut klisee?

Kuinka nämä ”pahatpojat” sitten saavat maineensa? Yleensä pahan maineen saa, kun pojalla on ollut useita kumppaneita, sotkuja virkavallan ja sossutätien kanssa, koulu ei suju tai kotona on ongelmia.  Tälläiseen poikaan tulisesti ihastunut tyttö olisi valmis tekemään mitä vain, jotta tämä olisi hänen. Mietin vain, kuinka  tälläinen valmiiksi hulivili henkilö pystyy pitämään huolta ja välittämään toisesta henkilöstä.

Parisuhteessa on tärkeää, että parin välillä on luottamus ja henkilöt välittävät toisistaan yhtä paljon. Ilman luottamusta on turhaa toivoa suhteen kestävän pitkään. Ihanaa vaaleanpunaista pumpuliromantiikka en kyllä arkeeni kaipaa, mutta pienet eleet pitävät parisuhteen eloisana. Mielestäni on ihanaa välillä tulla muistetuksi ja siitä tulee olo, että olen edelleen useamman vuoden jälkeen kaivattu ja rakas.

Omien ja kavereideni kokemuksista voin sanoa, että nämä pahat pojat eivät tarjoa mitään yllämainitsemistani asioista. Vaikka nämä pojat tuovat jännitystä suhteeseen voi olla todennäköistä, ettei tämä henkilö ajattele kyseessä edes olevan suhde. Joten pojat tässä vinkki, käyttäytykää kunnioittavammin muita kohtaan ja ennen parisuhdetta, varmistakaa että olette siihen valmiita ja haluatte sitä oikeista syistä. Näin säästyttäisiin aivan turhilta murheilta.

                               

                             

 

                             

 

                       

En kuitenkaan väitä, etteivätkö jotkut tytöt oikeasti ihastu ja rakastu näihin huonomaineisiin poikiin. Kaikki tykkäävät ja arvostavat eriasioita ja se on täysin oikein.

Voiko tyttö sitten muuttaa poikaa tai miestä? Mielestäni se on mahdollista, mutta en usko, että kenenkään tulisi muuttua liikaa. Jos muutettavien asioiden lista on monen sivun pituinen, kannattaa miettiä onko hän juuri sinulle sopiva kumppani. Pieniä asioita voi molemminpuolin tietenkin työstää, mutta liiallisuuksiin ei pidä mennä.

Tämän pahamaisentyypin vastapainoksi on kehittynyt kuuluisat ”ruusumiehet”. Tällä tarkoitetaan siis henkilöitä, jotka jopa liiaksi takertuvat kumppaniinsa, suosivat ällömakeaa romantiikkaa ja tahtovat olla jokaisella mahdollisella tavalla TÄYDELLISIÄ. Tämänkin tyypin edustajat sopivat joillekkin loistavasti. Itseäni kuitenkin ahdistaisi liiallinen vahtaaminen. Ruusumiehen ominaisuudet ovat kuitenkin mielestäni paremmat kuin pahanpojan. Nämä ruusumiehet ovat sentään valmiita sitoutumaan ja pitämään kumppanistaan huolta.

Uskon myös, että suhde ruusumiehen kanssa tulee kestämään paremmin. Yhteisiin hetkiin panostaminen ja romantiikka ruokkivat suhdetta paremmin kuin pahan pojan seikkailut ja luottamuksen puute.

Nämä ovat kaksi täysin ääripäistä otettua esimerkkiä ja tähän väliin mahtuu monenlaista muutakin tyyppiä. Tarkoituksena vain purkaa ajatuksia tälläisistä asioista ja saada muutkin miettimään sitä, ovatko he onnellisia nyt, ja mistä syistä parisuhteeseen on ryhdytty tai kannattaa ryhtyä.

                                              

 

                                               

Loppuun taas muistutan, että nuorena tulee kokeilla ja tehdä asioita niin ettei vanhempana tarvitse katua. Muistakaa kuitenkin se, että nuoruus on aina osa sinua ja tulet kantamaan siihen aikaan tehtyjä hyviä sekä huonoja juttuja aina mukanasi. Jos ja kun Se oikea löytää tiensä luoksesi, pidä hänestä kiinni.

 

                                                         

JonnaK.