Suomi vs. Englanti | Part 1

Näin vankalla lähes 4 kuukauden kokemuksella elämästä Englannin keskimaassa olen toki paras puhumaan näistä kahden kotimaani eroista. 

+Englantilaiset ovat pääosin erittäin kohteliaita ja välillä häkellyn kohteliasuuksista edelleen. Esimerkkeinä teini-ikäiset, jotka eivät huuda vittua, vaan excuse me ja thank you. Esimerkkinä eräs ehkä noin 13-vuotias poika, joka polki kiireellä pyörällään kohti minua ja tottakai siirryin jalkakäytävän toiseen laitaan automaattisesti alta pois. En odottanut pojalta minkäänlaista huomiota, mutta poikapa iloisesti huikkasi kiitoksensa. Suomessa vastaavassa tilanteessa eivät edes aikuiset kiitä, joten tilanne jäi kirkkaana mieleeni.

+Myös ne kaiken ikäiset herrasmiehet, jotka kantavat rappusissa isot matkalaukut ja vaikka se näin suomalaisena itsenäisenä naisena tuntuukin oudolta, se samalla myös pelastaa paskimmankin reissupäivän. 

+Olen myös tavannut useamman vanhemman herrasmiehen, jotka kadulla ohittaessaan hymyilevät, nostavat hattuaan ja tervehtivät iloisesti. Ja ei, en ole koskaan heitä aiemmin missään tilanteessa tavannut ja kyllä näin tekevät useimmat, joihin kadulla törmää ja heihin päin sattuu katsomaan. 

+Jos itse teet virheen esimerkiksi kaupan kassalla tai muussa vastaavassa paikassa, sinulta pyydellään vuolaasti anteeksi. Suomessa sen sijaan kauppojen kassoille ja muuhun asiakaspalvelutyöhön tuntuu löytyvän juuri ne kaikki ihmiset, joita kyseinen työ ei kovinkaan paljon tunnu kiinnostavan. 

+Olen myös vakuuttunut siitä, että olen jostain kehitellyt taikavoimia ja jalankulkijana tietä ylittäessäni saan autot pysähtymään ajatuksen voimalla. Suomessa odottelen rauhassa, että tien yli pääsee sitten, kun on autojono on mennyt ohi, Englannissa taas häkellyn joka kerta siitä, kuinka autot pysähtyvät ja odottavat kiltisti, että olen päässyt tien toiselle puolelle ja jatkavat siitä sitten matkaansa. Tietä ylittäessä näin vaatimattomana suomalaisena tulee kyllä aina sellainen olo, että anteeksi, kun olen olemassa ja on yritettävä kipitellä mahdollisimman nopeasti alta pois. 

Täytyykin siis todeta, että monellta meistä suomalaisista on paljon opittavaa muun muassa englantilaisten kohteliaisuudesta ja käytöstavoista, jotka tuntuvat imeytyvän heihin jo äidinmaidon mukana. 

P.s. Muista, että kohteliaisuus ei maksa mitään!