Like yesterday.

Tuntuu aivan eiliseltä, kun viimeksi tänne kirjoitin. Paljon on tapahtunut, mutta ei kuitenkaan mitään. Kesä ja loma tulivat ja menivät ja syksyn pimeys alkaa pelottaa. 

Loma oli ihana, vaikkakin stressaava. Ystävyys ”parhaan” ystäväni kanssa tuli tiensä päähän ja tuntuu hieman tyhjältä. Toisaalta kaikki mitä tapahtui oli jotain niin käsittämätöntä, että parempi näin. Toisaalta taas kaipaan ystävyyttämme siinä muodossa, kun se joskus oli. Mutta elämä jatkuu ja paskassa en ala vellomaan, vaikka välillä ottaa päähän ja rankasti koko ihminen. 

Maailmalla vietimme kuukauden ja paluu koto-Suomeen oli pieni shokki. Palasin myös töihin loman jälkeen ja muutaman vuoron jälkeen tuntuu, kuin lomaa ei olisi ollutkaan. Päässä pyörii koko ajan ajatus, että tätäkö tämä nyt on taas seuraavan vuoden? En kestä.

Ajatus kaikesta tulevasta on jotenkin synkkä ja ahdistava. Syksy, varsinkin talvi. Pimeä. Kylmä. Töissä pärjääminen.  Joka päivä mietin, että haluan vaihtaa työpaikkaa. Silti en tee mitään. 

 

p.s. Muista olla oman onnesi seppä. 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *