Joko kohta voisi olla kevät?

Kevät, joko sä kohta tuut? Mä en jaksais enää yhtään odottaa. Enkä palella. Enkä synkistyä. Enkä puhdistaa autoa lumesta. Enkä varsinkaan raapata ikkunoita. Enkä palella joka paikassa; kotona(+16°C), ulkona (aivan liian kylmä), töissä (aina välilä järkyttävän kuuma ja välillä paleltumisvaara). Paitsi kauppakeskuksissa; siellä on aina järkyttävän kuuma talvivaatteissa. Enkä haluaisi nyrjäyttää nilkkaani enää kolmatta kertaa tänä talvena lumisen, huonosti auratun ja hoidetun kadun vuoksi. Enkä pukeuta samaan kauhtuneeseen talvitakkiin. Villasukat on ihan kivoja, mutta nekin voisin jo pikkuhiljaa laittaa odottamaan ensi talvea. Kevät tuntuisi niin lohdulliselta. Lämpimältä ja aurinkoiselta, vaikkei aurinko paistaisikaan. Ja näyttäisi niin kauniin vihreältä ja keltaiselta.

En jaksaisi enää olla jaksamaton.

Tule pian, tulethan, kevät?

 

 

 

 

Hyvinvointi Mieli Ajattelin tänään

Tänään.

Koska mittarilukemat näyttävävät jotain aivan liian sietämättömiä miinuslukemia en aio liikkua mihinkään. Tosin ei täällä sisälläkään mikään helle ole, hädin tuskin +17°C. Ihanaa kuitenkin, että aurinko paistaa. Näyttää jo vähän keväältä!

Tosin se aurinko tuo myös esiin nuo pölykerrokset ja ikkunoiden likaiset pinnat. Mikä siinä oikeasti on, että rakastan siistiä kotia yli kaiken, mutta silti olen sika, joka ei tiskaa tiskejä heti, vaan jättää ne altaaseen lojumaan, säilyttää imuria kaapissa parikin viikkoa putkeen ja keräilee villakoiria, säilyttää vaatteitaan makuuhuoneen lattialla tai pyykkitelineessä, eikä ole pessyt ikkunoita yli kahteen vuoteen. 

Pitäsiköhän sitä siivota? Ehkä huomenna…

 

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään