Pelkuri.

Voiko yhtä aikaa olla surullinen ja onnellinen? Itkettää kamalan paljon, mutta en tiedä surusta vai onnesta. Molemmista. Kai. Koko ajan.  Puhkean kyyneliin sekunnin sadasosassa, normaalisti siihen menisi ainakin se sekunti…

Mun ajatuksetkin on aivan solmussa. Mytyssä. Sekaisin. Mietin. Pohdin. Koko ajan hirveä halu muutokseen, mutta kun en tiedä mihin. Uusi asunto. Uusi työ. Uusi elämä. Uusi kaupunki. Uusi minä. Se oikea minä.

Pelottaa aivan kaikki. Ärsyttää, että olen tälläinen pelkuri.

p.s. Muista toteuttaa itseäsi!

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *