Syksyihminenkö?

Olen vihannut syksyä aina. Kylmää, märkää, mustaa, surullista ja yksinäistä. Eilen kävelin sateessa ja se ei enää tuntunutkaan aivan kamalalta. Me. Kaupungin valot. Pudonneet lehdet. Pilkullinen sateenvarjo, villasukat ja äidin vanha takki. Ehkä tää tästä!

p.s. Muista värit.