Tapasin mieheni ensimmäistä kertaa viidennellä luokalla. Tuolloin en ajatellut kummemmin tuosta pienestä ujosta pojasta. Yläasteella olimme samassa koulussa, mutta eri luokilla. Sitten tuli lukio ja wanhojen tanssit. Yhtäkkiä aloimme viettämään aikaa (lue: bilettämään kotibileissä) samassa porukassa. 

Heti kun pääsin juttelemaan tälle pojalle, ihastuin. Poika oli niin hauska, huomaavainen ja tietenkin hyvännäköinen. Meillä synkkasi heti. Kuitenkin molemmat olemme ujoja, joten emme uskaltaneet heti toimia.

Muistan olleeni maailman onnellisin, kun tämä poika kerran kotibileissä meidän kellarissa vihdoin suuteli minua. Kaikki vaan tuntui niin oikealta.

Siitä asti olemme pitäneet yhtä. Jo yli kuusi ja puoli vuotta. Ja seitsemäs vuotemme alkaa yhdessä avioparina.

En nuorempana olisi osannut toivoa, että löydän näin nuorena miehen kenen kanssa haluan viettää koko loppuelämäni. Mutta kun se osuu kohdalle ei siitä pidä päästää irti.

Retail bride