Mihin olen ryhtymässä?

Olen harrastanut pyöräilyä jo useampia vuosia, useamman pyörän kanssa, mutta en silti missään vaiheessa erityisen tosissaan. En kisaile, enkä tavoittele ultrapitkiä matkoja tai muuten superhaastavia saavutuksia. Oma tavoitteeni pyöräilyn suhteen on aina ollut se, että pyörän päällä on hauskaa, tekeminen on leppoisaa ja siinä samalla tulee löydettyä hienoja maisemia, uusia paikkoja, erilaisia tapoja ajaa ja rauhalliseen tahtiin kehittyä pyöräilijänä.

Ei siis koskaan suoraan syvään päähän. Paitsi toki satunnaisesti, niinkuin niinä hetkinä, kun mieleen tuli hyvä idea lähteä kesällä pyöräretkeilemään – ja luonnollisesti kertaheitolla parin viikon reissulle! Tosiasiassa toki tässäkin mennään leppoistelu ja nössöily edellä: Tarkoituksena on kiertää pikkuteitä ja luontokohteita ja pääosin leiriytyä missä milloinkin. Samalla reitti kuitenkin kulkee pitkälti sivistyksen parissa ja voin täydentää eväsvarastoja taajamissa, poiketa pullalla kesäkahviloissa ja käydä moikkaamassa kaukana asuvia kavereitakin yhden yöpymisen verran. Tavoitteena sellainen sopiva sekoitus ns. luottokorttireissaamista ja vanhaa kunnon retkeilyä.

Näin huhtikuun lopulla suunnittelu on jo hetken käynyt kuumana ja väline- sekä hintavertailu ja tarjousten bongailu on lähes päivittäistä hupia. Samaan aikaan kaikkea suunnittelua ympäröi tällä hetkellä tietynlainen epävarmuuden sumu, nykyisen maailmantilan iskettyä kertaheitolla kaikki pitkäaikaistavoitteet ja aikataulut jäihin toistaiseksi. Alkuperäinen ajatus oli lähteä tien päälle kesäkuun lopulla, mutta tämänhetkisenä tavoitteena on päästä reissuun ”ennen hirvikärpässesonkia”.

Toivoa on ja ideointi jatkuu poikkeustilassakin yhä hyvillä mielin.