120 kh/h

Retroisi on ollut vähän väsynyt.

Tästä syystä asioiden kertaaminen tänne on jäänyt suurelle paitsiolle. Samasta syystä olen unohtanut kysyä ystäviltäni heidän kuulumisiaan. En ole muistanut stalkata edes facebookista tai muista some-kanavista, mitä heille saattaisi kuulua ollakseni edes vähän kärryillä muiden tekemisistä. Totta puhuen olen ollut säälittävän huono käyttämään edes puhelintani. Jos joku erehtyy laittamaan minulle viestiä, olen saattanut sen lukea päivän myöhässä ja senkin jälkeen unohtaa koko asian. 

Olen aika tavalla ollut kiinni työasioissa. Tänä keväänä on ollut enemmän töitä kuin koskaan, mutta toisaalta myös enemmän vaikeuksia kuin koskaan. Olemme todella vaikeiden päätösten edessä ja yrityksen kasvukivut ovat melkoisen rajuja. Herään silti joka aamu innoissani töihin, enkä työpäivän aikana malttaisi oikein pitää edes ruokataukoa, kun sekin vie tehokasta työaikaa. Kotona olen parhaan kykyni tavoin täysin läsnä, mutta pieni vaelteleva hetki siellä täällä, uppoudun pohtimaan jotain pikkudetaljiikkaa työpaikan murheista.

Jokin aika sitten olimme koko perhe viettämässä mukavaa pizza-iltaa vanhojen ystävien seurassa. Siellä eräs ystäväni hirtehisesti tuumaili, koskakohan saan burn-outin. Ensin ajatus huvitti, jälkikäteen hieman järkytti kunnes unohdin senkin asian. Eihän niin voisi käydä minulle. Eihän minulla ole aikaa sellaiseen vellomiseen.

Nyt kun istun ensimmäistä päivää kesälomalla, olo on yllättävänkin seesteinen. Luotan että asiat rullaavat jotenkuten poissaolostani huolimatta ja saan itselleni riittävän tauon siitä mielettömästä vauhdista, jolla olen tottunut asioita suorittamaan. Kotirutiineihin kuuluu toki pojan päiväunet, jolloin ei talon muunkaan väen sovi kamalasti riehua. Mahtavaa kesken päivän hetkeksi rentoutua viettämään siestaa, sillä pojan ollessa hereillä on täysi hulina päällä. 

Vaikka keväällä haaveili lomasta ja teki jos jonkinlaisia lomasuunnitelmia ulkomaan äkkilähdöistä hiljaiseen mökkiviikkoon, on mahtavaa todeta olevansa vailla mitään sidottuja suunnitelmia. Jos huvittaa, voi pakata perheen kyytiin ja suunnata appivanhemmille kylään. Jos tekee mieli, voi käväistä Särkänniemessä, Korkeasaaressa tai ihan vaikka vaan Ruissalossa. Hitto sentään voidaan linnottautua kotiin jos siltä tuntuu. 

Tällä hetkellä pääasia on kuitenkin tuon pienen miehen toilailut. Toistaiseksi ei tarvitse kerätä kaikkien eri hurvittelupaikkojen rannekkeita kesän saldona ranteisiin.

Riittää, kun ollaan yhdessä.