Retroisin matkassa – osa 2: Tanska

Minusta matkablogeissa parasta on se voyeristinen tirkistely toisten ihmisten elämiseen ja olemiseen kaikkein pyhimpänä hetkenä. Tuo hetki on se, kun on täysin aseettomana vieraalla maalla, riisuttuna ja avoimena uusille paikoille ja kokemuksille. Turistina ja yhtä kaikkea oman elämänsä herrana paikassa, josta ei oikeastaan tiedä mitään.

Siispä tällä kertaa asetutan itseni ja teidät, rakkaat kaksi lukijaani, pois tuolta mukavuusalueelta kertoakseni jotain maasta, josta en vieläkään tiedä oikeastaan mitään. Nimittäin Tanskasta.

Tanska on siitä hassu maa, että lähes jokainen travelleri (tai tällainen duunireissaaja, joksi itse lukeudun) tuntee Kastrupin lentokentän läpikotaisin, muttei silti ole koskaan jalallaan astunut tuosta putiikista ulos. Viime viikolla tein poikkeuksen ja havaitsin yhden hyvinkin mahdollisen syyn tähän problematiikkaan: Kastrupin kentältä on todella vaikeaa löytää uloskäyntiä! Kun kansainväliseltä alueelta tepastelee ulos, on tanskalaiseen tapaan looginen seuraava etappi kävellä suoraan lähtöselvitykseen. 

Lentokone- ja lentokenttäfiilinä on silti todettava, että Kastrupin kenttä on todella miellyttävä välietappi. Kenttä on selkeä, nopea ja viihtyisä. Mutta takaisin siihen alkuperäiseen asetelmaan, eli Tanskaan!

Tanska on todella kahtiajakautunut maa. Toisaalta se on suorassa kytköksessä Keski-Eurooppaan ja samalla hyvin Skandinaavinen. Niin pieneksi ja osaltaan anonyymiksi maaksi, Tanskalla on mahtipontinen asema historiasta tähän päivään. Parhaiten itse tunnen tanskalaista kulttuuria nimenomaan työn kautta ja työssä tuo kulttuurinen kameleonttimaisuus tulee hyvin vahvasti esille. 

Jos reissaisin Tanskassa siviilissä, tsekkaisin ainakin seuraavat asiat:

• kahvilat, nuo kahvilat! Esimerkiksi vegaanibrunsseja tarjoava Kalaset Kööpenhaminassa
• historiaa hönkivät, oikeasti aika päräyttävät linnat, kuten Kronborg Helsingorissa
• warehouse-musafestivaaleja, kuten Distortion
• vapaakaupunki Christianian yhteisöllisen hurmoksen
• ja ainoan alkuperäisen Legolandin, tietysti

Siitä alkajaisiksi. Jos tuntuu, että tämä matkablogipostaukseni ei ihan vakuuttanut, menkää ja vapauttakaa itsenne lentohubien ikiaikaisesta kurjasta kierteestä. Uskaltautukaa etsimään exit-kylttiä Kastrupin lähes klaustrofobisen hienovaraisesti kapenevasta aulatilasta. Takaan, että se kannattaa!