Penkkiurheilijat, mikä teitä vaivaa?
Minä tahtoisin mennä lätkämatsiin.
Perinteisen mieskäsityksen vastaisesti minä en seuraa urheilua, ellei kyseessä ole jokin MM-tason finaalivääntö, jossa kansallismielisesti tietää, kumpaa pitää kannustaa. Penkkiurheilukulttuuri Suomessa on kieltämättä korostuneen junttia. Mielestäni ne seikat, jotka tekee penkkiurheilusta etovaa, on ne ääripäät, jossa linkitytään alkoholin suurkulutukseen, huonoon pelihenkeen ja passiiviseen tv:n tai muiden näyttöpäätteiden toljottamiseen.
Perhekomplekseissa on jotenkin tuskastuttavaa ajatella, että jonkun yksittäisen ihmisen viehtymys istua tv:n ääressä ja katsoa peliä sanelee koko muun perheen aikataulun. Sama tietenkin koskee kaikkia muitakin rinnastettavissa olevia tv-ohjelmia, mutta monesti muihin tv-sarjoihin tai leffoihin pääsee käsiksi myöhemminkin – pelejä kun harvemmin seurataan muutoin kuin suorina lähetyksinä. Mikäli homma pysyy kutakuinkin järjellisellä tasolla eikä häiriste muiden läheisten elämää, ja istuskelu olisi rinnastettavissa vaikkapa säännölliseen pikku-harrastukseen, niin mikäpäs siinä.
Tämän lisäksi olen huomannut perin kummallisen asian urheilua seuraavien ihmisten parissa. Mikä tahansa tv:stä lähetettävä urheilu käy. Oli kyseessä sitten jääkiekko, jalkapallo, snooker, muodostelmaluistelu tai hiihto. Kaikki käy. Miten se voi olla mahdollista? Mitä todellista annettavaa jokaisella lajilla näille ihmisille on? Urheilumaailma vilisee kymmeniä tuhansia erilaisia urheilijoita, joiden nimiä ei millään voi muistaa tai tekemisistä olla perillä. On todella vaikea uskoa, että kaikki urheilu lentopallosta tikanheittoon voisi olla niin kiinnostavaa, että sitä viitsisi tuijottaa illat läpeensä.
Haluaisin silti lätkämatsiin. Totta puhuen odotan innolla, että poikani hiukan kasvaa, jotta voisin napata hänet kera äitinsä ja viedä koko poppoon katsomaan jääkiekkoa. Tunnelma paikan päällä on tietysti ihan omaa luokkaansa kuin katsoessa lätkää tv:stä. Muistan omasta lapsuudestani, miten hauskaa oli päästä korkealle katsomoon ja opetella huutamaan oikeaan aikaan välillä tuskastuneesti ”eih” tai innokkaasti ”sieltä” turvallisen aikuisen vieressä.
Valitettavasti lätkämatseissa kuulee ja näkee monenlaista käyttäytymistä. Toivottavasti urheilukansa ymmärtäisi, että paikalla on useasti lapsia, joita pelottaa Kallun Grillin yöjonot – ja ihan syystäkin.