Prinsessakaffella
Tänään oli mukava päivä. Olimme sopineet Siperian Ellan kanssa vievämme meidän tyttöset prinsessakahville hienoon Aschanin Jugendcaféseen. Aurinkokin paisteli ja ilma oli suht lämmin, joten minäkin innostuin kaivamaan kaapistani vanhan munahameeni. Munahame siksi, että se on niin nuden värinen, että tunnen oloni se päällä usein kananmunaksi. Vähän haljulta se tuntui taas, mutta helma siinä on aivan ihana ja jo siitä ilosta, että se mahtui päälleni parin vuoden tauon jälkeen, minä puin sen.
Fiinissä kahvilassa, fiinisti croissanttia ja lattea…
10 minuutin kulutta paluu arkeen.
”Emmietiiä tulleeko tästä Tinttarasta prinsessaa tekemälläkään. Kato nyt tuota sen asentoa!”
Mitäs minä eilen kirjoittelinkaan siitä, miltä sellaiset ihmiset näyttävät, jotka yrittävät olla jotakin muuta kuin mitä ovat… Turha tässä on hippiäisen yrittää prinsessaksi tekeytyä, tai yrittää tuosta justiinasta hienoa leidiä kasvattaa. Näillä mennään. Mutta roolileikit on joskus hauskoja, vaikka ne kestäisivätkin vain sen 10 minuuttia.
Kiitos ihanalle Ellalle ja tylleröiselle seurasta, palataan ”prokkiksen” merkeissä pian.