Mökillä rantakunnossa

Ainakin kerran kesässä pitää herätä mökillä. Mökkiradion pitää soida hiljaa läpi koko yön, jotta aamulla ensimmäinen tajuntaan hiipivä ääni on radion vaimea musiikki. Ei ole kiire mihinkään. Päivä paistaa ikkunaverhojen raoista ja ulkona linnut visertää. Pitää kävellä laiturille ja kuunnella kuinka laineet liplattavat rantaan. Vetää sisäänsä ilmassa leijuvaa puhdasta ilmaa, joka on sekoitus järvivettä, koivua ja suopursua. Istua hiljaa ja vain olla.

Kävellä sisälle mökkiin ja laittaa kahvit porisemaan. Kömpiä takaisin sänkyyn kihertämään rakkaidensa kanssa. Valmistaa kunnon herkkuaamiainen. Mökillä saa syödä ihan mitä vain mieli tekee.

Rauhallisen aamun jälkeen on valmis melkeinpä mihin vain. Voi ryhtyä vaikka maalaamaan sitä mökkiä.

Tajuta jossain vaiheessa, että maalaajia on ihan tarpeeksi ilman minuakin ja lapsenmielinen lapsenvahtikin löytyy omasta takaa.

Pilviverhon väistyessä, vetää bikinit päälle,

varautua äkilliseen ilmanmuutokseen untuvamakuupussilla ja painella laiturille.

Päiväunien jälkeen, valmistaa herkkuruokaa ja syödä niin paljon kuin suinkin jaksaa.

Ruokalevon jälkeen joogata tyttärensä kanssa laiturilla.

Saippuakuplia ei saa unohtaa missään nimessä.

Illalla istua porukalla pöydän ääressä ja lukea tietysti muumikirjoja.

Seuraavana päivänä ennen kotiinpaluuta ihastella maalausurakan tulosta.

Ja huomata mitä kaikkea jäi vielä maalaamatta ja mitä kaikka pitää paikkamaalaata.