Syksy tulla jolkottaa ja minun sisustusvimmani puskee taas pintaan. Haluaisin kaikenlaista ja vaikka mitä kotiin, kuten itämaisen maton, uudet olkkarin tapetit, uusia tyynyjä, jotka pitäisi olla melkein samanlaiset kuin vanhat tyynyt (vanhat alkavat hapristua) jne, jne. Haaveilemaani itämaista mattoa en ole vielä löytänyt, tai siis olen, mutta se maksaa 1500 euroa… Hoitovapaalainen saa tyytyä siis vain haaveilemaan sellaisesta. Tai jos löytäisi jostain edes saman tyylisen, sellaisen viskoosimaton. Itseasiassa just viskoosimaton minä haluaisinkin, koska ne on kevyitä ja helppoja puhdistaa. Olkkariin olisi niin kiva saada uudet tapetit, mutta Järjen Äänen mukaan meillä on muitakin tärkeämpiä rahareikiä kuin uudet tapetit, että heippa vaan niillekin.

Milläpä sitten vaihtaa kotiin ilmettä vähällä rahalla, tai ei rahalla ollenkaan?? Noh, kalusteiden uudelleen järjestely piristää aina, eikä vaadi kuin korkeintaan selkätyrän. Me vaihdoimme kesällä olkkarin ja ruokailutilan paikkaa ja tämä järjestys miellyttää vieläkin kovasti, joten Jykä selviää nikamien pullisteluilta tällä kertaa.

Siivoaminen ja turhan roinan karsiminen tuo kummasti lisää tilaa olla ja hengittää. Itselläni se toimii myös mielialan kohottajana, kun saa raivattua roinaa kiertoon.

Leikkokukat pöydällä, oih! Ostan usein ruokapöydälle ns. perjantaipuskan. Sitä katsellessa tulee kiva viikonloppufiilis.

Tekstiilien uusiminen/vaihtaminen piristää kummasti kotia ja mieltä. Ja siitä tämän päivän juttuni pitikin alunperin kertoman…

Nyt puhutaan siis verhoista. Olen verhofani, verhot on ihania. Niitä on ihana vaihdella ja kierrättää huoneista toisiin. Kun vielä vaihtaa sohvatyynyjen päälliset ja mahdolliset koristeet sopimaan verhojen fiilikseen, saa melkeinpä uuden kodin itselleen. Minulla on kaapeissa kymmeniä erilaisia verhoja, eikä ollenkaan turhaan, sillä sieltä tekee usein piristäviä löytöjä. Vuosien saatossa olen saattanut joidenkin verhojen olemassaolon kokonaan unohtaa, ja sitten kun löydänkin ne uudelleen, tuntuu kuin olisin kaupasta ne juuri ostanut. Välillä olen kyllä raahannut kassikaupalla verhoja myös äidilleni, sillä kaikki ei vain millään mahtunut enää yläkaappeihimme.

Kesällä karsin asuntomme verhot minimiin ja nautin vihreydestä joka tunki pihalta sisälle. Nyt syksyllä, kun illat pimenee olen kuitenkin ruvennut vähän kaipailemaan jotakin pientä näkösuojaa. Vaikka meidän kotiimme ei ulkopuoliset näekään, ellei aidan raosta jää kyttäämään, niin jotain sellaista pesämäisyyttä ja pehmeyttä verhot kuitenkin tuovat. 

Päänvaivaa verhoasioissa tuottaa se, että olkkari ja ruokailutila ovat samaa tilaa ja täynnä suuria ikkunoita. Jos ripustelisin verhoja joka ikkunaan, näyttäisi kotimme anttilan verhokuvastolta ja sitä en todellakaan halua. Miten siis ratkaista tämä dilemma? 

Lähtötilanne on tämä.

Senkin toisella puolella on ruokailutila ja toiselta puolelta avautuu olohuone. Yläkuvassa näkyvä ikkuna on olkkarista pihalle avautuva pariovi.

Senkin toiselta puolelta avautuu siis ruokailutila, jossa on yksi valkoinen verho ja…

Toisessa nurkassa yksi norsuverho.

Halusin siis tuohon ensimmäisen kuvan oven eteen verhon, joka sopisi yhteen ruokailutilan verhojen kanssa. Mietin ja mietin, selailin kuvastoja, eikä mistään löytynyt mitään kivaa ja sopivaa. Täytynee laittaa vaan valkoinen tylsä verho sitte, ajattelin ja lähdin tonkimaan verhokaappeja. Mutta mitäs sieltä kaapin perukoilta löytyikään… 

Vuosia sitten hankkimani ja vuosia sitten unohtamani paneeliverhot.

Itse innostuin näistä taas vuosien jälkeen tosi kovasti. Mielestäni ne sopii väreiltään ja itämaisilta vivahteiltaan just hyvin tänne norsupatsaan, buddhien, itämaisten tyynyjen ja norsuverhon pariksi.

Kannattaa siis ehdottomasti tonkia omat (ja sukulaisten) verhovarastot ennen kuin ryntää kauppaan uusia ostamaan. Jiihaa, Jykä tykkää, kun taas säästettiin. Minähän olen kohta säästänyt uusien tapettirullien verran rahaa…